Nyt alan päästä oikeaan tahtiin ja poljentoon, kun hain kirjastosta Kierkegaardin Filosofisia muruja. Muruset on Välisoittoja ja tuota järkälemäistä Jälkikirjoitusta edeltävä teos, ja nämä kolme kai muodostavat jonkinlaisen jatkumon. Jos siis meinaan tulkita herra filosofia omalla tavallani, kai se on sentään hyvä tehdä kronologisessa järjestyksessä. Muruset vieläpä tuntuu olevan hieman epäuskonnollisempi kuin tuo kolmion viimeinen kulma, mutta millekään vaikutteelle en enää sano ei! Olen todennut, että kieltäminen on tarpeen vain, kun johonkin asiaan ei ole itse valmis tutustumaan. Sen kun huomaa, ja myöntää, silloin avaa kannen, jonka alta löytyy vaikka mitä kivaa. Etenkin avartavia ajatuksia.
Kirjapinooni on vielä mainittava Eino Leinon runokokoelma, joka kulkee laukussani dösämatkoilla. Näitä aivotyötä vaativia teoksia lukiessa tykkään, että aina on monta kirjaa kesken, joiden välillä voin sitten surffata ja kitua milloin Einon milloin Sorenin tahtiin, tässä kohtaa purjehduksen opiskelu on varsinaista aurinkolomaa. Sen tosin opin, ettei Leinon koskettavaa tuotantoa kannata lukea aamudösässä. Viime viikolla kaikista kurjimpana aamuna päätin jättää työmatkakävelyt sikseen, ja avasin kokelmateoksen Hymyilevä Apollo. Se päivä ei hyvin alkanut, kun Leino meni tai ainakin kovasti yritti pilven reunalle useammasakin runossaan. Mutta jos hän aamuun olikin raskas, niin iltaan hän luo tunnelmaa... Tervemenoa siis runohyllylekin!
Minä taidan nyt kerätä pari ensimmäistä murusta ja taipua sitten joogaan... Mukavaa viikon alkua!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
jaa, että runot ovat alkaneet kiinnostaa...mielenkiintoista
Lähetä kommentti