sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Livenä, kiitos

 Eilen oli Haloo Helsingin Hulluuden Highway-kiertueen päätöskeikka Hartwall Arenalla Pasilassa. Päätin vuosia sitten, että musiikin kulutusta on lisättävä, etenkin keikoilla käymistä enkä ole katunut päätöstäni. Elävänä kaikki musiikki kuulostaa niin makeelta! Tuossa ylemmässä kuvassa on samanlainen häkkiviritys, minkä alla muistan nähneeni bändin joskus 2007. En silloin ollut itse yhtyeen fani vaan keikalle minut vei silloinen kaverini, mutta eilen muistot siltä keikalta nousivat elävästi mieleen. 

 Kolme kappaletta he soittivat tuolla pienellä lavalla ja sitten vaihtoivat arena-kokoon ja arena-tyyliin...


 Valot ja näytöt ovat näissä isoissa konserteissa usein yhtä upeita kuin musiikki, niin eilenkin. Vitsit mikä fiiis ja visuaalisuus!

 
 Hitaiden aikaan jengi sytytti puhelimien taskulamput, ja mietin miltä se on ennen näyttänyt stendarien lepattaessa... Ainakin arenallinen puhelimien lamppuja valaisi paikan yllättävän hyvin, sellaista ei sytkärin liekki varmasti saanut aikaan 80-luvulla. Mutta fiilis oli silti huippu! Samoin bändi rauhoittui muutaman kappaleen ajaksi akustisiin rytmeihin, joiden aikana Ellin hieno ääni pääsi oikeuksiinsa ja fiilis tiivistyi lämpimäksi.

Tulitehosteet oli muodin mukaisesti otettu myös osaksi show'ta, ja vau! Kuvan ottohetkellä soi keikan viimeinen kappale, kiertueen ja albumin nimikkobiisi, Hulluuden Highway. Niin se elämä on, hulluuden highway. Kaasu pohjaan vaan...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

tosi mahtava valo- show...