Mahatunne

Mulla täytyy aina olla joku ongelma, jotta saan aikaan pohdintaa. Eilen kaverit huomauttivat, että olin koko aamupäivän hieman poissaoleva. Kun toin lounaspöytään ongelmani "Voittaako rakkaus kaiken?" alkoi vilkas keskustelu, jonka jälkeen mielenvireyteni nousi aivan uudelle tasolle ja tämä teksti sai alkunsa. Mutta ensimmäisenä tekstin pääteemaan eli mahatunteeseen, jota olen miettinyt jo pidempään.

Ensimmäisessä työpaikassani pomoni tuli heittäneeksi ilmaan tämän mahatunne-termin. Sitä tuli hänen mielestään kuunnella kaikessa päätöksenteossa, pienessä ja isossa. Jos mahatunne sanoo kyllä, kannattaa irtisanoutua ja lähteä Australiaan. Hän oli alkujaan ruotsinkielinen, ja ajattelin termin olevan suomeksi jotenkin outo, siis mahatunne... Ajattelin kai ruotsiksi termin kääntyvän fiksummin. Mutta kun aloin kuunnella, millä perusteella päätökseni teen, huomasin kaiken johtavan aina mahaan. Sen tunteen pohjalta todella irtisnaouduin ja lähdin vuodeksi Australiaan, sen perusteella valitsin aikanaan meneväni yliopistoon enkä kelloseppakouluun, sen pohjalta maalautin tuon jalkalampun jalan ja valitsen menusta kiinnostavimman ruoan... Maha kertoo suunnan, antaa painavammankin neuvon, kun sitä herkistyy kuulemaan. Ainakin kun on tällainen tunneajattelija kuin minä.

Toiset painavat eteenpäin järjen voimalla, perustellen päätökset järkeilyllä. Se on hyvä niille, jotka näin pystyvät tekemmään. Toiset ovat tunteella kulkevia ja silloin, jos maha on vastaan ei lopullisesta päätöksen tekemisestä tule mitään. Intuitio voisi olla toinen termi tälle jutulle. Saatan myös tehdä päätöksen kertomatta sitä vielä kellekään ja jäädä sitten fiilistelemään, mitä mahani siitä sanoo. Jos sitten ei tunnu oikealta, päätökseni ei ole oikea eikä sitä voi toteuttaa, jotain on muutettava.  Rohkeutta mahan kuunteleminen vaatii, ja herkkyyttä, mutta sitä vastaan on turha taistella. Se on henkilökohtainen turvavarusteeni, vakuutukseni ja itsetuntemuksen välineeni.

Kun päätöksestä tulee kyllin vaikea, se tarvitsee mahatunteen lisäksi aikaa ja päättäväisyyttä. Purjehduskaverini totesi torstaina tavatessamme osuvasta miten vaikeaa on  laittaa jalkansa maahan, päättää olevansa jotain mieltä ja pysyä päätöksessään, etenkin kun kyseessä on tunne-elämä. Siis vaikka sanon mahatunteeni olevan vakuutukseni ei se tee päätöksenteosta lopulta sen helpompaa. Jos mukana on tunteita, kun mukana on sydän, päätös tuntuu  joskus jopa mahdottomalta. Kun kuvaan vielä astuu varjo, mitä jos kuitenkin tai itku menetetystä mahdollisuudesta on päätöksessä läsnä, antaa maha suunnan, mahdollisuuden olla itselle rehellinen, kunhan itselle uskaltaa olla rehellinen. Sillä, kun on itselleen rehellinen, tarvitsee enää rohkeutta ja uskoa. Päätöksen jälkeinen helpotus puhuu puolestaan.

Tästä pääsenkin seuraavaan pohdintaani eli voittaako rakkaus kaikki esteet? Pysyykö mahatunne vireydessä rakkauden vastaantullessa vai meneekö se yhtä sekaisin kuin sydän ja järkikin? Ja pohjimmiltaan, voiko mahatunteella päättää rakkauden, elämän vahvimman tunteen kohtalosta? Olen pohtinut viime aikoina suhteita, joissa toisella on neliön muotoinen muuttokuorma ja toisella on talo, jossa pyöreäkarminen ovi. Neliö ei mahdu sisään pyöreästä oviaukosta ilman sahaa, mutta missä kulkee raja siitä, mitä toiselta voi rakkauden nimissä pyytää? Kumpaa tässä tilanteessa tulisi muovata, muuttokuormaa vai oviaukkoa? Ja missä suhteessa?

Nykyään vieläpä, kun olemme tottuneet valitsemaan elämässämme vapaasti, shoppailemaan mitä haluamme, on hyvin turhauttavaa yrittääkään tyytyä oviaukon väärään muotoon. Mieluusti sitä muovaisi omaa pakaasiaan sopiakseen vaadittuun, mutta sitten vastaan tuleekin mahatunne. Tunne, joka kertoo mihin on valmis ja mihin ei.

Sanotaan, että rakkaus voittaa kaikki esteet. Mutta jos rakkauksia on kaksi, ja ne vetävät vastakkaisiin suuntiin, on valinta julma. Kun molemmat antaisivat elämän, mutta täysin erilaisen, vain mahatunne tietää kumpi tie on oikea.

Ennen normit määräsivät paljon enemmän, prinssi ei voinut naida eronnutta naista ilman järkyttävää skandaalia. Wallis sai kuitenkin Edvardinsa, mutta herra joutui tunteen puolesta uhraamaan asemansa yhteiskunnassa. Järjestettyjä avioliittoja on edelleen, mutta halu ja valinta ovat tärkeämpiä kuin normi ja traditio. Nykyisin ehkä jotkut uskonnot ovat harvoja, mitkä jarruttavat ihmisten vapaata valintaa. Jos toisen aate on aivan vieras eikä itse istu siihen eikä se istu itseen, on hyvin hankalaa päättää tulisiko neliöstä tehdä pyöreä vai pyöreästä tulla neliö, vai muotoituisimmeko molemmat soikeiksi, tai kuusikulmioiksi.

Tai onko muutos edes mahdollinen? Kun ei halua taskulämmintä vaan höyryävää yhteyttä; kun haluaa jotain, mitä ei voi oppia eikä opettaa. Kun haluaa jotain, missä toisen hiffaa heti, tuntematta. Silloin ei naurata, jos sahakkan ei auta, sillä niin hienoa sahaa ei taida olla, että se yltäisi neliön sisään muovaamaan, sille pyöreän sydämen. 

Rakkauden on vaikea peitota mahatunnetta,
mutta mahatunne, 
se voi peitota mitä vain.