Viikonloppuun kulkee ajatus edelleen, en päästä irti. Kuvat tuo suloa arkeen. Vitsit olen löytänyt lajini, vaikka te olette sen varmasti jo huomanneet. Tahdon vielä nostaa ankkurin, heittää köydet maihin, purjehtia ympäri laajemman ympyrän kuin Itämeren. Tahdon päästä maailmalle, pallon ympäri, jossain vaiheessa sinne tähtään. Mutta viikonloppuna tähtäsin seuran rapubileisiin, vaan bileiden peruunnuttua päädyin Granlandetiin Vuosaaren väylän kylkeen Sipoon ulkosaaristoon.
Purjepiireissä jengi on niin rentoa, että jos ollaan päätetty lähteä merelle, sinne lähdetään vaikka kohde hieman vaihtuisi. Paatti oli sama kuin Kopun mestaruuskisoissa, tällä kertaa miehistönä oli tosin vain kolme ihmistä. Lauantain myräkät mankeloivat hyvin kanttiani ukkosen jyrähtäessa kerran aivan kohdallamme ja sateen piiskatessa rillit sumuun. Mutta vitsit purjehdus oli hienoa menoa ja illalla sauna ja paella maistuivat sitäkin paremmilta.
Ja Granlandet... Kyllä sitä pitäis oma vene olla, että pääsisi useamminkin nauttimaan Helsingin edustan ihmeistä. En voi todeta kuin että veneestä herääminen luukusta pilkahtavan auringon säteeseen on aina yhtä manee elämys. Sitten kun saa vielä pekonia ja kahvia takakannella tyynen meren liplattaessa kylkiin... Huh!
Mietin silti miksei juomapullossani maistu enää Calvados tai miksen juuri nyt voi tanssia Final Countdownia kannen alla... Sen tahdissa meidän piti sunnuntaina nostaa purjeetkin, mutta tuuli ei sitä heti sallinut. Kevyessä, hyvin kevyessä myötäisessä kuitenkin livuttiin kotiin päin muiden huristellessa koneella ohi.
1 kommentti:
hienoja kuvia, ehdottomasti on upeeta herätä aamuaurinkoon merellä....
Lähetä kommentti