Versoavaa ruokaa

Eli Härkistä kokeilussa! Ja nyt voisin kyllä antautua kokonaan kasvikselle. En ole vielä muita lihankorvikkeita kokeillut, kun nyhtökauraa ei mistään ehdi löytää ja Mifu ei tarttunut vielä sormiin. Tää Härkis putosi ostoskoriin Prisman kampanjasta ja melkein unohtui jääkaappiin, käytin sen tänäänkin kaksi päivää parasta ennen päivän jälkeen. Oman valinnan eli vanhentuneen ruoan syömisen vaikutuksia odotellessa ylistän uutuuden makua, voi vau!

Vai olisiko juuri niin, että Härkis on juuri niin neutraalia, että säveltävä kokki saa laittaa itsestään kaiken peliin. Tossa hyvinkin "herkullisen" näköisessä kuvassa on thai-vaikutteinen Härkis-pannu. Jes! Punasipuli ja valkosipulia paistinpannulle, jonkun hetken kuluttua perään pussi pakasteherneitä ja mausteeksi hieman mustapippuria. Loraus vettä kypsytti herneet kivasti ennen kuin kippasin päälle härkiksen ja mausteet eli kalakastikkeen ja lorauksen soijaa. Lopussa raastoin mukaan vielä aavistuksen inkivääriä hetkeksi hautumaan. Kokonaiskokkausaika ehkä kymmenen minuuttia. Tää on mun Jamie Oliver hetki, kun valmistan jotain omasta mielestä sika hyvää alle aikayksikön.

Eikun kokeilemaan, ja sitä nyhtökauraa seuraavaksi!

Lucha Loco Korkeavuorenkadulla

Olen monet kerrat kävellyt Lucha Loco - ravintolan ohi ja ihastellut lämmintä valoa ja tunnelmaa huokuvaa pinetä meksikolaista, missä on iltaisin terassille asti väkeä. Kesäilta, Korkeavuodenkadun hyörinä ja herkullista ruokaa... Mikäs siinä! Minä pääsin testaamaan paikan vasta eilen, kun treffasime kaverin kanssa hyvän ruoan merkeissä.

 

Tässä pääruokamme, minulla lohitaco ja kaverilla falfelversio. Tacoja oli vain kaksi ja hinta 18euroa sai ensin kulmat kurttuun olihan kyseessä selvästi street food eli jonkin sortin pikaruoka-annos. Siis hei meillä on nälkä! todettiin. Mutta iskettyämme hampaamme kiinni lättyyn huolet unohtui. Täytettä oli runsaasti ja nykyään niin haluttuja suutuntumia ihanasti. Lohessa rouskuvaa pintaa, kastikkeessa kermaista pehmeyttä, yrteissä tuoretta fiilistä ja makuviaihteita läpi käsin syötävän annoksen. Pirskaus limeä päälle ja vau!

 

 

 Värejäkään ei annoksesta puuttunut. Silmää ja kieltä hivelevää, suosittelen poikkeamaan. Treffipaikkana Lucha Loco tuntuu myös olevan suosittu, mutta ainakin mun hitaalla syöntitahdilla toinen taco levisi auttamatta käsille ja melkein syliin. Askarteluhengessä siis syömään ja sormet ruokaan. Jännä oli myös huomata, miten sisustuksen kannalta paikka kallistuisi selvästi nopeaan syömiseen, mutta hintoja ja annoksia katsellessa kyseessä on ihan oikea ravintola. Ehkä tällaseen ei vaan ole tottunut Helsingissä...

Mutta takaisin ruokaan, nimittäin alkuruokaan. Niistä en ottanut - ehtinyt ottaa kuvia - kun nappasimme annoksista heti kiinni. Jaoimme ravintolan omatekoiset naco-lastut quacamolella ja avocadocevichen. Nachot: perfect! Ohuita, suolaisia ja rouskuvia. Quacamole taas oli valkosipulista ja herkullista. Avokadoceviche oli kuitenkin mielenkiintoisuudessaan tähtien arvoinen kokeilu. Cevichessä idea on raakakypsytys sitrusmehulla, Lucha Locon annoksessa avokado oli "kypsytetty" limemehulla, ja sen lisöksi liemessä maistui makea ja suolainen, chili ja sipuli, sokeri ja lime, granaattiomenan siemenet, korianteri, pehmeä avokado ja näiden kaikkien vinkeä liitto. Tämä olisi sellainen annos, mistä lempiohjelmassani Master chef Australiassa tuomareiden kulmat nousisivat ja ylistys makujen balanssista kuuluisi. Hinta 12egee ja suuruus juuri ja juuri jaettava, mutta suosittelen!

Roomasta on tulossa postaus, kun ehdin koneen ääreen kotona, silloin saan kuvia ladattua paremmin.

High performance purjehduskilpailu

Vaikkei tässä ole mitään järkeä, herätä lauantaina ja sunnuntaina samaan aikaan kuin arkena, ilmottauduin jälleen mukaan purjehduskisojen järjestäjäksi. Tänä viikonloppuna oli HSSllä ensimmäiset koskaan järkätyt nopeiden ja pienten veneluokkien kilpailut. Osallistujiksi ei saatu houkuteltua yhtään nopeaa 49er tai 29er purjehtijaa, mutta itselleni uusina lajeina pääsin seuraamaan Open Bic kevytveneiden mittelöä, muutaman Techno purjelaudan toimintaa sekä kaikista mielenkiintoisimpana Moth ultrakevytveneiden suhaamista yöperhon tavoin ympäri Hernsaaren edustaa.

Tässä pari kuvaa eilisestä kisasta:

 Siinä se liitää!

 Mothit lähtölinjalla

Tänään aurinko paistoi ja sain kuvia lähempää venettä:

Mothit ovatkin syy miksi molempina aamuina kannatti nousta ajoissa. Itse veneen runko painaa runsaat 20kiloa, mutta materiaalien ja valmistustekniikan ansioista sen hinta nousee lähelle 30tuhatta euroa. Suomessa on tällä hetkellä vasta 17 moth-purjehtijaa, SM kisojen järjestämiseen tarvitaan 20 osanottajaa. Meillä noista 17sta oli radalla parhaimmillaan kymmenen eli melkoinen osuus pienen lajin harrastajista!

Veneet ovat saaneet nimensä paitsi rungon hyönteismäisen muodon myös sen pitämän äänen perusteella. Kun miehet, tämä on siis aikusiten raskas urheilulaji, suhahtivat lautakunta-aluksemme ohitse oli kuin iso yökiitäjä olisi päristellyt menemään. Tuulta nämä hökötykset tosin tarvitasevat, sillä on ensiarvoisen tärkeää, että ne pääsevät nousemaan plaaniin kahden "jalaksensa" päälle. Veden pinnassa uidessaan veneet eivät ole nopeampia kuin optimistijollat!

Toinen pienveneluokka oli kynämerkki Bicin valmistamat Open Bic paatit. Niillä kisaajat olivat aloittaneet purjehduksen vasta tänä kesänä, joten hyvin vetivät kaikki kahden päivän 11 lähtöä.

Yritin eilen vähän heittää taidetta pellin, Open Bic taustalla. 

Tänään sain veneet etualalle ja taustalle hieman meininkiä, Hietalahden telakalla valmistuneen aluksen. 

Lipuilla ja äänimerkeillä keskustellaan lautakunta-aluksesta kisaavien veneiden kanssa. Tässä alemmassa ollaan lähettämässä kahta veneluokkaa yhtäaikaa radalle ja lähtöön on vielä muutama minuutti.

Kirjurina minun työvälineeni olivat kynä ja lehtiö, ja espressoakin keittelimme. Melkoista luksusta aurinkoisena päivänä. Eikä syksyaurinko ole yhtään vaisumpi, sen tunnen naamasta! Saa nähdä kauanko tässä vielä purjehditaan. Kaksi kertaa on vielä ohjattuja treenejä ja sitten alkavat veneiden nostot ja syystalkoot. Tiiviin kesän jälkeen tauko tuntuu kyllä ihan hyvältä. Kun on mennyt joka ilta nukkumaan yhdeltätoista ja herännyt aamukuudelta, on univelka tällä hetkellä jo ilkeä krooninen kaveri, vaikka onhan tänä kesänä paljon myös saanut muutakin kerättyä kuin vajausta nukkumatin kanssa vietettyyn laatuaikaan. Ja on tässä jo haastetta pimeämpiin iltoihin tulossa, nimittäin avomerilaivurikurssi. Pian tiedän miten navigoida tähtien avulla pallon ympäri. Tai sitten tiedän, etten pääsisi Utöta ulommas ilman sähköisiä apuvälineitä. Tuulta päin, se olkoon kuitenkin mottoni syksyyn!