Vapaaehtoistyö Down Town Sailing weekissä

 Näissä maisemissa viikonloppu jälleen alkoi. En todella olisi uskonut viettäväni näin paljon aikaa tällä saarella tänä kesänä. Jo on uhrattu kahdet sukujuhlat ja yli puolet viikoista näissä maisemissa. 

Ja vieläpä silläkin uhalla, että vapaaehtoistyö on aina ollut iso punainen vaate minulle. Se on ollut työtä, jolla on tarkoitus, muttei maksajaa. Työtä, jolle on tarve, muttei virallista tekijää. Silloin esiin mielestäni astuvat väsymättömät vanhemmat, yli-innokkaat vapaaehtoiset tai hullut harrastajat, jotka rakkaudesta lajiin ja tyhmästä auttamisen halustaan tekevät ikävimmätkin duunit ilmaiseksi ja innolla. Yhden kaverin kanssa puhuimme hieman aikaa sitten ikävään sävyyn, miten vapaaehtoisuus on rakastumista. He tekevät mitä vain rakkaansa eteen.

Täältä sisältäpäin, kuten vapaaehtoistyön maailmaa nyt tutkailen, näyttää homma aika erilaiselta kuin sieltä ulkoa, mistä kaikkea ennen katselin. Siellä ulkona näin vain oman harrastuneisuuteni ja oman pikkuisen osani kokonaisuudessa, täällä sisällä näen muidenkin harrastuneisuuden ja hogaan, että täällä sisällä voi harrastaa ja oppia paljon enemmän kuin vain omalla siivullani seilaten. 

Tää Down Town Sailing week eli DTSW oli siis Europa cupin (kansainvälisen tason) tasoinen nuorten kevytvenekisa. Minut oli sijoitettu isoksi onnekseni sisävessalliseen purjeveneeseen, joka toimi Laser-veneiden lautakunta-aluksena. Me sämplättiin lähtölinjan lippujen kanssa, lähetettiin kisaajat radalle ja nappailtiin maaliintulijoiden purjenumerot talteen; hallittiin siis koko palettia. Herra Race Committee myös päätti radan suunnasta ja lähtöjen aikataulusta, olin siis ihan päätösvallan ytimessä hauskojen juttujen ympäröimänä. Siinä oppi hyvin kisalippujen periaatteita, niillä siis kerrotaan purjehtijoille lähdön läheneminen ja lopulta lähdön hetki, sekä hieman seuramme kulissien takaista menoa. Hyvin siinä viikonloppu vierähti, mutta aikaisten herätysten takia tarvitsisi kyllä vielä yhden sunnuntain palautumiseen. Miten se nyt olikaan Hesarissa, työkö se häiritsee vapaa-aikaa vai  vapaa-aika ansiotyötä? Loppujen lopuksi taitaa olla omassa harkinnassa mennä tänä iltana aikaisin nukkumaan.

 Nuoria Laser-purjehtijoita lähtölaukausta kyttäämässä.

Ennen olisin ihmetellyt suureen ääneen, miksi joku maksaa jäsenmaksuja päästäkseen ilmaisiin töihin?! Ja ehkä välillä purjehtimaan. Näiden duunien jälkeen sanon, että ihan idioottia on olla tulematta näihin ilmaisiin töihin. Tämä on täydellinen tapa tutustua ihmisiin, hankkia verkostoja ja oppia!