sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Barcelona

Vieläks sopii muistella menneitä... Tänä aamuna syttyi into ja sitä ei nyt auta sammuttaa eli tässä joitain yksityiskohtia Barcelonasta. Olen ennenkin miettinyt, että mun parhaat lomakuvat on New Yorkin matkalta, kun mukana oli Sony-Eriksonin lainapuhelin, johon taisi mahtua 26 kuvaa. Kuvasin tokifilmikameralle, mutta sähköisenä sai 26 kuvaa, ja ne onkin just niitä jännimpiä ja hauskimmin valittuja. Pitäis useamminkin rajoittaa kuvausta niin tajuaisi tallentaa olennaisen.

Pari kuvaa hotellista ekaksi. Two hotel Barcelona by Axel oli siis heteroystävällinen vähemmistöhotelli kuten jo olen maininnut. Hotelli on mainio eikä väheksy mitenkään valtaväestön edustajia, mutta homokulttuuri ja homoerotiikkakin tulee kyllä selväksi. Sinne mennessä on uitava sujuvasti sisään tai jäätävä ulkopuolelle. Ja totta puhuessani jättäisin hotellin suosiolla vähemistöille, sillä vaikka heteroilla ei ole siellä hätäpäivää ovat kohderyhmän edustajat aliedustettuja ja jotkut häpeilevätkin "väärän" yleisön edessä. Mutta niitä kuvia...

 Huoneessa oli lasia ja peilejä, suihkuun ei päässyt piiloon mutta pytyllä sentään sai istua huurretun lasin takana. Mun yhden hengen huone oli kivan kokoinen ja toimiva.


 Hierontahinnastossa oli osionsa teema-hieronnoille kuten nahka, poliisi tai "navy". Samoin oli mahdollista saada kahden käden sijasta neljä, kuusi tai kahdeksan. Kaikkialla oli myös kuvia bodatuista miesvartaloista, mutta se sopi mulle!

 Oveen laitettavista "Siivous, kiitos" ja "Älä häiritse" - kylteistä löytyi kolmas ulottuvuus, "Please Disturb" siis Häiritse ole hyvä... En tiedä kuka minua olisi häirinnyt, jos olisin kokeillut. Toinen asukas? Hotellin henkilökunta? Joka tapauksessa varmasti joku, joka ei havitellut heteroa naisasukasta... Kertokaa, jos meette ja kokeilette! Reseptionin mukaan hotellissa oli tosin jo majoittunut useista suomalaisia.


Ekana päivänä, ekana nähtävyytenä oli Sagra da Familia kirkko. Ja nyt kaikki Barceloonaan matkaajat! Menkää sisään hinnasta ja jonosta piittaamatta, ja menkää kauniina päivänä ja ajan kanssa. Minä ainakin koin koko matkan huikeimman nähtävyyden ihan tämän ekan aamun aikana. Hankin liput meille netistä, joilla päästiin sukkelasti jonon ohi ja sitten huokailtiin kilpaa Gaudin ideoille.

  
Katse eka kattoon... Uskomatonta upeutta!

Ja sitten se syy, miksi sisään kannattaa mennä kun ulkona on valot päällä: 
Näissä koristeikkunoissa ei ole mitään lappuja vaan auringon valo siivilöityy niiden läpi ja luo tämän ihanan värien skaalan.
 
 Outona yksityiskohtana alttari-veistos, jossa Jeesus roikkuu tuikkujen ja muovisten rypäleterttujen keskellä.

 Gaudista ei Barcelonassa pääse eikä toivottavasti haluakaan eroon. Casa Batllo on hänen tunnettu rakennuksensa, mutta ympäri kaupunkia kannattaa niskaa venytellä ja kallistaa sitten päätä taakse.

 Kerrostalon siis Casa Batllon hurmaava portaikko.

 Outona yksitsyikohtana keskellä vilkasta risteystä oleva pieni huoltoasema. Kiireisellä kaupungilla on kiireisen kaupungin ratkaisut!

Vanhasta kaupungista löytyy kujia, joissa niitä kuuluisia etelän pyykkinaruja voisi vedellä parvekkeelta toiselle. Tiivistä, viehättävää, ja Rooman vallan aikaisia muurejakin löytyi.

 Hotellin läheltä, Placa d'Espanyan viereltä löytyi vanha härkätaisteluareena , mihin oli rakennettu ostoskeskus. Keskuksen katolle pääsi eurolla katselemaan maisemia ja sisällä venäläinen kundi tarjosi neljällä eurolla mahdollisuutta kokeilla multimedialaseja. Pakko oli siihen hintaan kokeilla miltä tuntuu laskuvarjohyppy ja sen jälkeinen liitely ohi maailman kuulujen rakennusten. Pelkäsin, että lasien kanssa tulee matkapahoinvointia, mutta totesin vaan että ensi kerralla on laitettava piilarit päähän. Kokemuksena pariminuuttinen oli kyllä hyvä, suosittelen.

La Boqueria-kauppahalli oli toinen matkamme suosikkikohteista. Siellä pystyi kuljeksimaan päättömästi ja löytää sitten syy päättömyydelle lihatiskistä, missä lepäsi aivoja, silmiä, kalloja ja vaikka mitä sisäelimiä, catalonian keittiön herkkuja. Suuhun asti selvisi villistä valikoimasta hedelmäjuoma ja tuliaiseksi 10grammaa sahramia.
 
 Catedral del Barcelona mykisti sen jälkeen kun Rambla oli kauppahallia laskematta jättänyt seurueemme kylmäksi. 

 Park Guelissä kuvailin kauniita keramiikkalaattoja, puhelimen taustakuviksi päätyivät juuri nämä kaksi lähinnä olevaa kuvaa.


 Gaudin silmää väreille...


Äiti halusi nähdä Torre Agbarin, minä kuvasin lähistön kultaa hohtava spåra-aseman. Uudestaan, uudestaan sanon nyt. Ei kohonnut vain toinen kulmakarva vaan molemmat, ja silmiin syttyi into. Tänne haluan palata!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

mahtavia kuvia, kirkon "väriseinät" näyttävät aivan kuin ne olisi peitetty shifonki kankaalla, ihanaa. varmaan pitää päästä uudestaan.....