Osta suomalaista!

Olen kertoillut täällä muutamaan kertaan halustani tukea suomalaista käsityötä. Ostaneeni suomalaisten suunnittelijoiden korvakoruja, helmet, taskupeilin... Hyvin pieniä hankintoja. Vuosi sitten reilusti yli kymmenen vuotta ellei jo kaksikin palvellut villapiponi alkoi antaa periksi, kertoilla nähneensä elämääni ja Suomen talvia kylliksi. Hankin pipon markka-aikaan Espalta, mutta koska siellä ei enää ollut tuttua Vuokon myymälää meinasi hätä tulla. Nettikään ei auttanut, sillä siellä liike yhdistettiin edelleen Espaan tai ehkä se olisi Korkeavuoren kadulla, ken ties, sillä osoitteessa oli Google mapsin mukaan kahvila. Pah!

Kävelin kyllä Korkeavuoren katua ees takas vuoden aikana, mutta jostain hiton syystä vasta eilen silmiin osui tuttu fontti ja teksti VUOKKO. Siinäpä se, Vuokon liike. Korkeavuoren kadulla. Sisään ja nopee, ettei se häviä. 

Asiakkaita oli pienessä tilassa kaksi rouvaa ja me, minä ja ystäni, me tosin hieman eri stailissa kuin he muut. Yksi rouva teki kauppaa oikein tarinat rönsyillen, toinen odotti vuoroaan ja minä luovin liikkeen takaosaan korkean hyllyn luo. Jos niitä pipoja... Vaikkei ehkä enää olekaan ihan villan sesonki. No ei löytynyt pipoja, mutta ehkä tiskiltä kysyä jos voisin. Rouvan tarinat jatkuivat, mutta rauhallisuus palkittiin, pääsin jopa jonossa ohi. Ja siis niitä pipoja. "Juu, on niitä meillä, täällä takaseinällä, tulkaahan." Teitittelyä, rauhallisia liikeitä, taiteilijan olemus. "Ja niin tiedättekö, että tämä on itse suuri suunnittelija?" jatkoi rouva tarinankertoja. Kiitin mielessäni ja totesin, että olen kyllä Gloriani lukenut. Nyökyttelin ja hymyilin. "Niitä pipoja ei nyt ollut. Mutta niitä tilataan kyllä, tummansinistä ja tummanruskeaa." Eikä pelkkä adjektiivi riitä vaan harmaaseen pukeutunut virkeäsilmäinen taiteilija hakee luomuksistaan sitä oikeaa ruskean ja sinisen sävyä. Juuri tällainen on se tumma ruskea, mutta sitä tummansinistä ei nyt löydy. Mutta voin kuvitella sen, lupaan. 

Mites sitten hinta? Suunnittelija paljasti olevansa tiskinsä takana tänään ensimmäistä kertaa, pohti mistäs ne hinnat oikein löytyivätkään. Kas, siinä, tiskin lasin alla oli käsin tikkukirjaimilla kirjoitettu hinnasto. Pipo, pipo, pipo, missä lukee pipo. Tuossakos, osoitan, mutta hinta on minuun nähden päälaellaan. Kyllä, siinä se toteaa Vuokko hymyillen ja katsoo silmiin, siinä se on. Hinta. PIPO 83e.

Kompasteltuamme ulos liikkeestä haukon hetken henkeäni ystävälleni. Siis pipo, siis 83euroa. Kaikki on Suomessa tehtyä. Mutta silti, 83. Toisaalta Peak Performance tekokuidusta Bangladeshissa kudottu päähine maksaa vähintään viisikymppiä. Kyllä toi Vuokko on sit vaan ostettava. En vaan osta kahta, niin kuin meinasin. Ostan yhden ja käytän taas sen kaksi vuosikymmentä. Tuen, mielelläni. On se paras pipo ikinä.