maanantai 11. tammikuuta 2016

Lux Helsinki

Kuuntelen tässä Bowien viimeiseksi jäänyttä levyä ja muistelen eilistä Lux Helsinki valofestivaalia. Bowien musiikki kahlaa eteenpäin henkensä edestä, minkä ehtii... Lux Helsinki teki sen myös, esittäytyi upeana kuten odottaa saattaa. Viime vuodet ovat antaneet odottaa hyvää ja niin tänä vuonna tapahtuikin. Ainoa miinus, että tapahtuma saisi kestää paljon kauemmin! Töissä kuuntelin miten kolme neljästä ei ollut ehtinyt stadiin katsomaan teoksia. Itsekin ihmettelin sunnuntai-illan ruuhkaa, kun valot olivat muuttaneet Helsingin miljoonakaupungiksi. Ihmisiä oli paljon. Todella paljon. Onneksi reitti oli fiksusti rakennettu ja yhteishenki pelasi. Ja samoin pelasivat teokset, kerrassaan upeita kaikki. Oma suosikkini oli Annankadulla roikkuva valopilvi, hehkulampuista tehty moderni veistos. Kylmä kohmetti käsiä, mistä johtuen en ottanut läheskään kaikista teoksista kuvia, mutta joissain vaihein oli vaan pakko kaivaa puhelin taskusta. Onneksi sen akku ei hyytynyt toisin kuin deitin järkkärin virtalähde.

Kierrän reitin päinvastaisessa järestyksessä, seuraavana peruutamme Ruttopuistoon ihailemaan välkyvien valojen muodostamaa kujaa, inspiroivaa kaltaiselleni värien rakastajalle.
Sofiankadulla oli UV-valossa hehkuvia hahmoja hengaamassa ja ihmettelemässä yleisönryntäystä ja Helsingin pakkasta. Valotaidetta, jossa veistos ei itse ole valon lähde vaan sen heijastaja, mageeta...
Tässä palataan lähtöpisteeseen Ateneumin eteen. Tätäkin uljasta julkisivua katselisi mielellään värillisesti valaistuna useampanakin pimeänä talven iltana niin silmää hiveli värien pyyhkiessä ikonista julkisivua... 

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

kertakaikkiaan fantastista ja mikä väriloisto...