lauantai 8. elokuuta 2015

Uusia tuttavuuksia = uusia (ravintola)kokemuksia



Nykyisen teknologian ja sovellusten avulla uusia tuttavuuksia löytää melko iisisti ja heitä treffaillessa tulee tutustuneeksi kaikkeen jännään. Jos ei halua viedä deittiä omiin lempimestoihin, voi heittää pallon vastapuolelle ja löytää itsensä paikoista, joista ei ole ollut edes tietoinen! Kuvan mukaisesti treffailu voi olla syöksylaskua tuntemattomaan, josta tarvitaan se pelastustie nopeaan poistumiseen, tai sitten se on rauhallinen ravintolailta vaikka Espoon taivaan alla meren äärellä kuten alla.

Olen toki ollut tietoinen Espoon ulkoilusaarista, sillä teimme kaverin kanssa vuosia sitten saaristoristeilyn Otaniemestä Otaniemeen ja hytisimme ilman eväitä pienen saaristoristeilijän hytissä kolme tuntia pilvisenä kesäpäivänä. Nälkä tuli eikä maisemiin tai pysähdyksiin jaksanut kiinnittää niiden ansaitsemaa huomiota. Torstaina minulle ehdotettiin illallista Espoon Isossa Vasikkasaaressa Nokkalan edustalla ja sain tilaisuuden virkistää noita vuosien takaisia muistoja.

Tällä kertaa merimatka oli vain muutamien minuuttien pituinen ja perillä odotti huikea ravintolaelämys! Gula Villan on keltainen puutalo, joka ulkoasunsa vastaisesti tarjoaa gourmee tasoisia elämyksiä, ranskalaisia viinejä, joista kaikki taitavat olla luomua ja useimmat jopa biodynaamisesti viljeltyjä ja rennon terassin, mistä mäntyjen siimeksestä voi seurata saaren ohi lipuvia veneitä ja kuunnella pihan lampaiden määkimistä. Otin pastis-pistassietanoita (kuvassa pääruoka-annos) rucolan ja foccacia leivän kanssa. Mmmmh! Kerrankin reilusti etanoita ilman, että niiden luonnetta on hukutettu kermaan tai rasvaiseen juuston. Kerrassaan ihana annos hyvän oliiviöljyn, valkosipulin, hennon pastiksen ja hienostuneiden pistaasipähkinöiden aromien kanssa. Ja lasillinen talon valkoviiniä kylkeen, vau vau vau! Suosittelen!

Autobongarina on nostettava esiin tämä torstain Jenssen-merkkinen bongaus Haukilahden venesatamasta, minne kurvasimme jälkkärille. Vitsailin ensin onkohan merkki auton keulaan förbastu jostain jääkaapin ovesta, kun emme kumpikaan tuttavani kanssa tienneet Jensseneistä, mutta wikipedia tiesi... Ihan aito on auto ja merkki Briteistä, konkurssiin vaan joutunut joskus 70-luvulla. Erityishuomio näyttävästä takalasista!

Toinen ravintolatuttavuus on ollut omalla listallani jo hetken, mutta kun deittini osoitti sormensa sen suuntaan pääsin vihdoin sisälle asti.


Näissä kuvissa komeilee Skifferissä muutama viikko sitten nauttimani mansikka-vuohenjuusto-rucola-pinjansiemen -pizza. Aitoon tunnelmaan pääsisi toki Liuskaluodon meren ympäröimällä laiturilla, missä on ravintolan alkuperäinen tukikohta, kuten nimi kertoo, mutta Erottajanmäen purjehtijahenkinen sisustus houkuttelee aivan yhtä hyvin suolaisen tuulen ja merenrantamökin tunnelman ruokailijan mieleen. Ravintola tuntuu olevan suosittu, mutta eräskin seurue tilasi fiksusti pizzansa mukaan ja istahti viereiseen Diana-puistoon nautiskelemaan.

Ruokalista on suppea, mutta jännä. Pizzoissa yhdistellään muunmuassa merellistä savukalaa, uppomunaa, perunaa ja etikkakurkkuja! Oma valitani oli hämäävästi aavistuksen makea ja silti mukava yhdistelmä makuja, joita ei itse hiffaisi heittää sekaisin - ainakaan pizzan päälle. Ensi kerralla ottaisin kyllä jonkun pelkistetymmän, pohjataikina ja perusmakujen osaaminen tässä mestassa nimittäin maistui olevan kohdillaan. Ehkä jopa se kaikkein yksinkertaisin, mozzarella-tomaattikastike-valkosipuli lähtee mukaan tai häviää lautaselta, riippuen tilanteesta. Yhtäkaikki, palaan tännekin mielelläni.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

herkuttelun metsästäjänä olet mestari....