Kello ranteeseen!

Pieni postaus yhdestä intohimostani, kelloista. Himo on perittyä ja kuten Hesarista sai viime viikolla lukea, se himo on tarttunut myös muihin. Kellot ovat toki aina olleet himoittuja, mutta nyt ihmiset ovat taas kuuluneet löytäneen ajan ranteeseensa. Mekaaninen ihme tai pattereilla käyvä kukkuu on mielestäni fiksu investointi, sillä kellolla voi kertoa itsestään paljon pienessä tilassa. 

Suomesta on ponnistanut monia taitavia mekaanikkoja ja omalla nimellään täällä suunnittelee muunmuassa Sarpaneva ja Rajamäen kellotehtaallakin on jotain jännään tekeillä. Sveitsissä Voutilainen väsää uskomattomia puolen miljoonan käsintehtyjä mestariteoksia, suosittelen googlaamaan. Yllä näkyy minun budjettiini juuri ja juuri mahtuvia merkkejä, sijoituksesta kun on kyse. Zenithin klassikko automaatti el Primero olisi toki manein, mutta oletteko koskaan miettineet, että isältä pojalle siirtyvä mekaaninen kello tarvitsee säännöllistä huoltoa minimissään joka viides vuosi? Lempikellossani tämä viisivuosihuolto maksaa tuhat euroa. Siinä saa kellon ostettuaan alkaa heti säästää huotoa varten. Pistää miettimään. Breitlingilta löytyisi hieman edullisempi krono, jossa säännöllinen huoltokin olisi puolet Zenithiä halvempi, juuri alle 500euroa. Omega taas on uusin löytöni, sellainen miksei-valinta. Isoa sijoitusta on hyvä pohtia rauhassa, ja onhan lopulliseen päätökseen ostohinnankin puolesta vielä aikaa.

En ole vielä päässyt kertomaan itsestäni niin paljoin kuin joku mekaaninen kello sanoisi, mutta päivitin sentäs Certinani sini-keltaisella natorannekkeella. Ihan makee, eiks je? Rannekipukin on hellittänyt, kun rannetta ei kitaran ja näppäintyön lisäksi rasita jääkylmällä teräsrannekkeella. Natoranekkeita voi tilata ruotsalaisesta nettikaupasta http://www.singularstraps.se  Jenkeistä taas tulee mielenkiintoinen, ilmaiseksi netissä luettava kellolehti www.watchtime.com

Hunterit ulkoilee

Kiitos siitä Hunter-kommentista, laitoin ne eilen illalla jalkaan lähtiessäni viettämään aikaa ystäväni kanssa ja päätin ottaa pari puolikasta asukuvaa kumppareistani. Näissä voi onneksi sapastella baariinkin sisään, niin salonkikelpoiset ne ovat. Tänäänkin ne olisivat tulleet tarpeeseen, kun kävin toisen frendin kanssa Hulluilla päivillä ja Cafe Engelissä kahvilla. Mikä siinä on, että Hulluille päiville on päästävä ja sieltä voi sitten Hullujen varjolla joko tehdä niitä hullun halpoja ostoksia tai sitten "hemmotella" itseään ihan niillä normaalihintaisilla tuotteilla, mitkä ehkä jättäisi normaalitilanteessa ostamatta? Tiedän ettei ainakaan äidilläni tee yhtään kipeää pysyä poissa keskustasta hullareiden aikaan, joten ehkä tämä oma fanitukseni liittyy siihen, että olen ollut usein kiireapuna talossa kampanajan aikaan... Jotain spesiaalia fiilistä Stockalla silloin kuitenkin on. Tänään jäi käteen Denim Supplyn farkut (osoituksena liikunnan tehosta mahduin kahta tuumaa pienempiin ja malliltaan tiukkoihin skinny-housuihin, eikä tehnyt edes tiukkaa). Aiempina päivinä nappasin vaatekaappiin perus t-paitoja ja kaksi Veromodan toppia. 

Kaikkien viimeisten kitara-aiheisten postausten jatkeeksi on sanottava, että harjoittelu jatkuu ja eteneminen on kaksi eteen yksi taakse -periaatteella. Huojennukseksini joku töissä oli lukenut, että ihminen oppii ja ajattelee horisonttaalisesti eikä vertikaalisesti. Näin siis esimerkiksi pianoa on helpompi oppia soittamaan kuin kitaraa, pianossa kun edetään sivusuunnassa ja kitaran kanssa ylös-alas -akselilla.

Hunterit spårassa!

Ja jos en olisi niin ollut keskittynyt soittamiseen, olisin ehkä ehtinyt kirjoittaa tänne mieltäni mietityttäneistä seikoista kuten alumiinittomasta deodorantista sekä passin hankkimisesta netin kautta. Toi alumiiniton dödö tuli kylppärin kaappiin, kun pari kaveria oli valistanut kaikkien normaalien rollon dödöjen sisältämän alumiinin olevan tutkitusti rintasyöpää aiheuttava ainesosa sekä lisää luettuani sen epäillään myös altistavan alzhaimerin taudille. Jälkimmäistä on suvussani, joten kiitos vaan ja niin jäi kuivat kainalot historiaan. Alumiinitonta käyttäessä kainalot siis ovat märät, koska alumiinillisissa kyseinen aine tukkii ihohuokoset estäen hikoilun. Minä joudun myös käyttämään dödön päällä talkkia, jotta hienhaju pysyisi poissa. Utrekram on tämän hetken suosikki hinta-laatu -suhteen osuessa kohdalleen. Passin hankinnan kanssa taas pyörittelin silmiäni, kun kävin kuvauttamassa itseni, kuvaamo lisäsi kuvani poliisin tietokantaan ja minun tarvitsi hakea passia vain netissä klikkailemalla. Lopussa seisoi kiitos ja passinne tullaan lähettämään Teitä lähimpään R-kioskiin. Ei jonotusta, ei käyntiä missään edes passin valmistuttua, ei vanhan passin luovutusta! Vau, toimii!

 Liian monta näitä niin en enää mahdukaan uusiin skinny-farkkuihini.

Cafe Engelissä

On tämä aika paljon mielessä

kun rytmitän sen mukaan päiväni ja viikkonikin. Pienikin edistyminen ja etenkin maikan viime kertaiset kehut sai käyrän nousevaksi, kitarasta siis puhun. Viimeksi saimme tehtäväksi kiinnittää kitaran kaulaan kolmannen, viidennen, seitsemännen ja yhdeksännen nauhavälin kohdalla merkit helpottamaan välien laskemista ja siten otteiden osumista kohdilleen. Yleensä kitaroissa on pieni valkoinen täplä kyseisissä kohdin, ja tämä olisi kuulemma helppo toteuttaa teippaamalla kohtiin reittimen tekemiä paperipyörylöitä. Mm-m, toki... Ehdotin itse tarroja, opettajamme ei lämmennyt idealle. Katsotaan mikä vastaanotto on torstaina, kun minä vähän tuunasin soitintani:

Kaloja! Parempi vaihtoehto kuin paperiroskat.

Kunpa ei nyt into lopahtaisi! Kurssi on jo hyvää vauhtia yli puolen välin ja kesäloma holtittoman pitkä. Kitaraopettajaa siis haetaan!