Juhlaviikkojen leffapiknik

Kaveri sai houkuteltua viikon päätteeksi Kansalaistorille ulkoilma leffapiknikkiin. Kolmeen kerrokseen pukeutuneena nousin hieman ennen yhdeksää spåraan ja puristin kainalossa muovipussin sisään viikattuja sanomalehtiä. Pipo ja hanskat otin myös mukaan. Viielyden lisäksi ei ollut ajatustakaan mitä tulisin illan aikana kokemaan.

Jengiä valui tapahtumaan melkoisesti, mutta ruoholta löytyi paikka etäällä kankaasta. Onneksi elokuvasa ei ollut vuorosanoja eikä siis tihrustettavaa tekstitystä, vaikka tätäkään en aluksi tiennyt.

Alkukuva oli joku suomalainen lyhytfilmi, jossa puhuttiin englantia. Höh. Itse asia sitten, dokumenttikuva Samsara, oli visuaalista elokuvan juhlaa! Sanoja ei todella tarvittu, näkö ja kuulo taltioivat kaiken oleellisen.

99minuuttia oli ehkä vähän pitkä niin maassa istumiseen kuin ihmiskunnan nykytilan ja siihen johtaneen kehityksen tarkasteluun - jos se oli, mitä haluttiin kertoa - mutta aion katsoa leffan uudelleen ja suosittelen muillekin. Siinä tulee, aivan kuin Food ink.:ssä tai Super size me:ssä silmät avaavia faktoja. Matkustamaankin se kutsuu, vaikkei ehkä ole tarkoitus. Samsara on dokumentin ja taide-elokuvan sekoitus, ja oikein oivallinen meille länsimaalaisille hyväosaisille.