sunnuntai 3. elokuuta 2014

Helle sekoittaa minut

Multa alkaa tekeminen loppua! Perinteisesti Suomen kesässä riittää yksi melko lyhyt lista asioista, jotka haluaa tehdä ainakin kerran ja yleensä ne juuri kerran ehtii tehdäkin. Nyt olen listani lopussa ja huomaan, että sitähän pitäisi jaksaa Pihlikseen ja Uunikseen vielä toisenkin kerran, piknikille ties kuinka monennen, ehkä toinen road trip? Äh, rahat ei nyt riitä. Alkaakohan grillien omistajilla jo tulla tietyt herkut korvista ulos? On outo tunne, kun on tottunut pikajuoksemaan kesän läpi kuukaudessa kahdessa ja alkaa valmistautua talviteloille heti elokuun alettua. Silloin voi olla lämpimiä iltoja, mutta ihana viileys valtaa jo alaa. Ja syksyn tulo pitää alkaa hyväksyä, vääjäämättä. Nyt näille kunnon helteille ei näy loppua ja syksy uhkaa siirtyä, parhaimmillaan kolmen kuukauden päähän.

Se elokuun tavanomainen niukasti plus 20astetta ei pakota mihinkään nauttimiseen. Yli 25asteen mentäessä hullu tarve hyötyä lämmöstä ja viilentää oloaan mahdollisimman hauskalla tavalla iskee. Eikä suomalainen ole tottunut siihen. Minä en ainakaan ole! Tätähän voisi alkaa pitää normaalina, ja silti takaraivossa elää pelko, että kohta se kuitenkin loppuu. Päätöntä nauttimista ei siis ole varaa lopettaa. Eikä sisään voi mennä, ulkona sitä on oltava! Tekemässä, mitä? Missä? Kenen kanssa? Suomen kesä on ohjelmoitu heinäkuun varaan. Silloin on lämmintä, silloin on festivaaleja, regattoja, tapahtumia, silloin kaikki ovat lomalla, mökillä, silloin Suomi on kiinni. Elokuussa palataan töihin.

Mutta meittikää miltä tuntuisi, jos tämä jatkuisi vielä kolme kuukautta... Olisi aikaisin pimeää, mutta painostavan kuumaa. Ei sataisi, ei siis tulisi sieniä tänä vuonna eikä ehkä mustikkaa ensi vuonna. Eikä ainakaan istutukset nauraisi. Mutta mitä me ihmiset siitä sanoisimme? Emme todella ole tottuneet tällaiseen hemmotteluun ja ihanat syystakit jo huutelevatkin vaatehuoneen perältä. Minä nautin lämmöstä ja joidenkin valitus kuumuudesta saattaa tuntua epäreilulta, kun itsestä helle tuntuu vain erittäin hyvältä tuurilta. On silti ymmärrettävä, ettei tämä istu temperamentiimme. Ja onhan se pelottavaakin, jos näin pian ja konkreettisesti ilmastonmuutos alkaa näkyä. Tämä ei tunnu enää yhden kahden asteen lämpenemiseltä, tämä tuntuu uudelta ilmastovyöhykkeeltä. Kohta tosiaan kasvatamme banaaneja ilman kasvihuonetta ja nostamme perunaa tammikuussa. Tai sitten tämä on vain ohimenevää...

Silti jää dilemma mihin hitsiin sitä tämän helteen tuhlaisia. Mistä haikailen talvella metrin kinoksessa? Vai voiko sitä edes tehdä Suomessa? Ja pitäisikö lopulta lopettaa sekin juokseminen ja nauttia tästä helteestä ihan vaan näin, osana arkea. Kestäköön kolme kuukautta tai kolme päivää.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

kiitti mulle riitti jo +30asteen iltapäivät....