Olen tehnyt pienen havainnon syödessäni Helsingin ravintoloissa. Nykyään lisukkeita tarjotaan hanakasti, mutta niiden hintaa ei mainita kuin vasta laskulla. Esimerkiksi Hard Rock Cafessa tarjoilija kysyy iloisesti haluanko hampurilaiseni väliin juustoa. Oletan toki, että kyse on kohteliaisuudesta, kaikki eivät pidä juustosta, mutta lopputuloksena huomaan juustoviipaleen maksaneen minulle 1,5euroa ylimääräistä. Miltä tuntuikaan seuralaisesta, joka maksoi saman verran myös herkkusienistä. Ilkeä fiilis jäi! Samantapainen juttu kävi eilen Yliopistokadun Memphiksessä. Otimme jälleen hampurilaisateriat, tässä ravintolassa agendalla oli minkälaista dippiä haluaisimme ranskalaisten mukaan. Minulle majoneesia, seuralaiselle aurajuusto-crème fraiche. Ja laskullapa tämä yleensä aterian hintaan sisältyvä asia maksoi jälleen euro viisikymmentä! Mikä juttu tämä on, kun huijaamalla lypsetään asiakkailta pieniä lisätuloja? Olisi kivempi tehdä tilaus tietäen, mikä maksaa, mitä maksaa ja mistä haluaa maksaa. Huono tuuri jatkui vielä tänään, kun tilasin Iguanassa kaksi pientä siideriä. Tarjoilija laski toisen vahingossa isossa koossa ja tiedusteli haittaako, jos toinen nyt tulikin isona. Ei, sanoin, olettaen maksavani kuten tilasin. No enpä maksanut, vaan sain pulittaa isommasta isomman hinnan!
Tarkkuutta peliin ja sitten mukavampiin aiheisiin. Huonetuoksut ovat nykyään suosittuja ja onhan se ihanaa palata kotiin tai astua toisen kotiin, missä tuoksuu hyvältä. Sain vuosia sitten lahjaksi Savon de Marseilles ruusu-huonetuoksun, joka ihastutti kovin kylpyhuoneen kaapin päällä tuoksuessaan. Huokoisten rottinkitikkujen avulla tuoksu leviää tehokkaasti ilmaan, mutta luonnollisesti myös häviää pullosta melko vikkelästi. Jos joka kerta ei halua ostaa uutta tuoksupulloa, olen itse päätynyt käyttämään lasipullon uudestaan ja korvaamaan sisällön hyllyille jääneillä hajuvesillä.
Tänään kotini tuoksuksi vaihtuikin Chanelin Allure. Pullo on kulkenut matkassani niin kauan, ettei sillä olisi millään muotoa turvallista hajustaa ihoa, värikin vaihtunut oranssiin vivahtavaksi, mutta itse tuoksu ei ole kärsinyt. Ja ah, mitä muistoja kymmenen vuotta sitten käyttämäni parfymi tuo mukanaan...
Investointi tämän kertaiselle tuoksulle oli 3,5e, minkä maksoivat uudet tuoksutikut Stockalla.
Ja sit taas näitä ihania selfejä... Kenzon-huivi tässä on taas ahkerassa käytössä oranssin villapuseron parina.
1 kommentti:
hyvä idea, saa vanhat hajuvedet loppumaan noiden tikkujen avulla, täytyypä hankkia.hieno huivi, sopii moneen väriin ja asuun...
Lähetä kommentti