Valinnoista

Elämä on täynnä valintoja. Se lähtee, niin kuin jokainen tietää heti aamusta. Mitä syön aamupalaksi? Monella on tässä kohtaa jo rutiineja, joten liian vaikeaksi valinta ei joka aamu ylly, mutta joskus sitä voi kaivata vaihtelua. Mitäs sitten kun valinnan kohteeksi tulee jotain suurempaa? Pitää valita iso ja kallis huonekalu, jonka haluaisi istuvan kotiin ensihetkestä. Tai pitää valita lähteekö treffeille. Haluaako kokeilla onneaan ja mahdollisesti kitua pari tuntia päällepäsmärin seurassa vai jääkö mielummin kotiin ja nauttii illasta muuten. Tai sitten pitää valita työpaikan suhteen.

Elämässä tuntuu usein toistuvan Murphyn laki. Lenkkipolulla vastakkaisista suunnista tulevat jalankulkijat ja heidän väliinsä tähtäävä pyöräilijä kohtavat juuri samalla kohdalla tietä ollen hetken vierekkäin, ahtaasti kapealla asfaltilla. Mikä on, ettei yksi heistä voinut sattua olemaan eritahdissa? Lähtemään matkaan paria sekuntia myöhemmin. Tai mikä on, että kun on hakenut töitä seitsemän kuukautta, pitää kahden hyvän ja mielenkiintoisen työtarjouksen tulla juuri samalla hetkellä? Minulla on nyt sellainen tilanne päällä. On tarjolla tuttua ja turvallista ja uutta ja erilaista. Joku Murhy painelee ainakin minun elämäni nappuloita laittaen minut valitsemaan piinaavasti. Näinkin tärkeä ratkaisu kuin työpaikka, se olisi kiva saada kerralla nappiin.

Onneksi fiilis auttaa päätöksenteossa paljon. Toinen vaihtoehto niin huonekaluissa, aamupalassa, illanviettotavassa kuin lopulta työpaikassakin vetää puoleensa. Toista tekee enemmän mieli, toinen tuntuu oikeammalta. Toinen auttava tekijä on itsensä vapauttaminen päätöksenteosta. Siis päätös on toki tehtävä, mutta kun siitä ei tee elämää suurempaa ja hyväksyy virheen mahdollisuuden kumpaan vaan päätökseen päätyykään, helpottaa jo roimasti. Mikään päätös ei kuitenkaan ole lopullinen, aina voi vaihtaa, korjata, katua, ja ottaa opikseen. Ja vaikka sen aamuinen jogurtti olisi jo vanhentunut, mieluinen mööpeli myyty loppuun, treffi öytänyt onnensa ilman sinua ja työpaikkaan palkattu toinen, aina, ihan aina on kulman takana jotain vielä parempaa. Niinhän se käy, Murphyn lain mukaan, ja sitten on taas valinnan edessä!

Jotkut sanovat, ettei valinta koskaan helpotu, vaikka sit kuinka harjoittaa. Lopulta määräävää on kuinka paljon painoarvoa valinnalle antaa. Onko virheratkaisu järkyttävä vai neutraaliasia. Minulle virhe oli ennen järkyttävää. Ulkomaan vuoden ja työttömyysjakson aikana olen tottunut tajuamaan, että elämä kantaa kuten sanotaan. On vain toimittava, pelottomasti mentävä eteenpäin ja päästävä irti vanhoista. On odotettava ja sitten koettava, jotta pääsee muistelemaan. Ja pääsee eteenpäin.