Bucket list

Luettuani viime aikaisia kolmi-nelikymppisten ihmisten, sattumaltako miesten, vakavia, jopa kuolemaan johtaneita onnettomuuksia olen alkanut miettiä nykyajan uutta juhlittua rajapyykkiä, 40-ikävuotta. Paul Walker, joillekin tuttu Hurjapäät-leffoista, kuoli 40-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Onnettomuuden syy ylinopeus. Michael Schumacher, 45, loukkaantui vakavasti hiihto-onnettomuudessa. Samasta syystä kuoli viime kesänä Hollannin prinssi Joan Friso, 45. Mäkihyppääjä Morgenstern, 27, poikkeaa ikähaarukasta, mutta loukkaantui yhtälailla vakavasti hypätessään lentomäestä. Ja kuinka monet tuntemattomat matti meikäläiset loukkaantuvat joka päivä hurjastellessaan elämässä eteenpäin.

Ihmiset juhlivat nelikymppisiä kuin viimeistä päivää ja Australiassa tutustuin neljän kymmenen rajapyykkiä odottaviin ihmisiin, joilla oli elämälleen varattuna bucket list eli lista asioista, joita tulisi ehtiä tehdä ennen maagista syntymäpäivää. Ennen suuret juhlat oli kuuskytvuotispäivät, ehkä 50 täytettäessä kutsuttiin ihmisiä kahville ja hyssyteltiin lahjojen ja toivotusten kanssa. Nyt kai nuoruus jatkuu aina neljälle kymmenelle ja sen jälkeistä elämää ei enää juhlita, silloin vaan eletään ja suoritetaan hullun lailla - henkensä uhalla. Adrenaliiniryöpyn aikanako sitä voi enää tuntea elävänsä, vain silloinko on nykyihminen elossa? Walkerilla, Schumilla ja Frisolla oli jo perhettä ja jälkikasvua, elämällä oli siis suunta? Tai tarkoitus, kuten ihan vanhan aikaisesti voisi kuvitella.

Pidin ensin tuota bucket listiä huuhaana. Ja alunperin sekin on ollut "mitä tehdä ennen kuin kuolet" tyyppinen ratkaisu. Koska eliniän odote ei ole lyhentynyt, päin vastoin, miksi rajaa on silti raahattu merkittävästi alaspäin? Ovatko ihmiset alkaneet haluta vanhemmiksi entistä myöhemmin ja kun imeväiset voi vielä työntää lastenhoitajalle eikä heitä tarvitse ottaa mukaan kokemaan kaikkea, elämään elämäänsä täysillä, on vanhempien pidettävä huolta, että he varmasti ehtivät täyttää kaikki tavoitteensa ennen aloilleen asettumista. Voi sitten 45-vuotiaana lähteä sopivasti itsenäisten lasten kanssa vaikka sinne merkitsemättömille rinteille. Lapsetkin kun tarvitsevat jännitystä elämäänsä. Etenkin sitä jännitystä elääkö isi juhlimaan niitä hiljaisia viiskymppisiä vai ei.

Mutta siis kyllä, tein listan itsekin. Listasin haluavani matkustaa Japaniin, oppia kokkaamaan, olla onnellinen ja soittaa kitaraa ennen kuin täytän 40. Haluaisin hypätä laskuvarjolla itsenäisesti, jeps, siinä mennään jo siihen kategoriaan, että jos minulla olisi kakara, voisin hyvästellä hänet tyyliin "äiti lähtee nyt, nähdään ehkä taivaassa seuraavan kerran". Mutta niin, eihän sitä eletä muita varten, ei sitä voi koskaan tietää, missä onnettomuus tulee, ei voi tietää milloin ja miten kuolee. Mmm. Mutta riskien hallinnan voisi pitää mielessä. Tuskin silti jätän hyppyä hyppäämättä, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Mutta voisiko siitä 40-pelosta päästää irti? Eliniänodotteen mukaan neljäkymmentä vuotiaalla on edessään yli tuplasta enemmän aikaa kuin on siihen asti ehtinyt elää. Suhteessa siihen kuinka paljon "järjellistä" elämää on jäjellä, jos ajattelee lapsuuden ulottuvan noin 12-vuotiaaksi, luku on huima! Joutuu elämään itsensä ja tavoitteidensa kanssa - joista osa jää vääjäämättä täyttämättä tai ne keksii vasta kun niihin ryhtyminen on liian myöhäistä, kiduttavaa - ihan sika kauan.

Lisätääs siihen bucket listiin tavoite olla tyytyväinen tähän hetkeen. Aina.

----

Mietin aamulenkillä vielä tuota 40-rajapyykkiä. Onhan se nimittäin ihan kätevää, että on joku aikaraja eikä tavoitteiden saavuttaminen jää epämääräiseen tulevaisuuteen. Joutuisi vielä puolison kuoleman jälkeen kokoamaan vanhat kaverit yhteen ja lähtemään suorittamaan ties mitä vaativia tehtäviä. Tai mikä pahinta, jäisi jotain tekemättä ja kokematta! Sehän on tämän päivän suurin uhka.

Vieläpä kun tietää tuollaisen listan tarpeellisuuden hyvissä ajoin ennen asettamaansa aikarajaa, voi juttuja alkaa suorittaa rauhallisella vuosivauhdilla ja tarvittaessa remontoida listaa mielensä vaihtuessa. Ehkä sitä huomaa, ettei elämä lopukaan 40-kohdalla. Kääk!