Iltapäivätee

Kävin tänään kaverin kanssa iltapäiväteellä Strinbergillä ja rooiboksen kylkeen tilasin tyrni-macaronin. Leivos tuotiin pöytään hienosti hopeamaljassa, missä se tosin näytti kovin yksinäiseltä. Olisi voinut tilata kaksi, tai enemmänkin... Mutta yksikin on aina ihana! Leivos oli ilmava, sisältönä valkosuklaalta maistuvaa moussea. Huh... Ja teekin seurana oli varsin hyvää.

Cafe Strindberg on mielestäni oonistunut luomaan erinomaisen kahvilan siirryttyään Marimekon liikkeen tieltä sivuun. Terassi on ehkä pienentynyt, mutta sisällä vallitsee raukea tunnelma nojatuoleineen, rauhallisine sävyineen, pöytiintarjoiluineen ja maltillisine juomahintoineen. Toista se on kuin vasta avatussa Strasbucksissa Akateemisen kulmalla, missä jono kiemurteli Espan puolella olleelta kassalta pitkälle kirjakauppaan sisään. Hämmästelimme nuorten kahvin (tai pirtelönhimoa) hetken ikkunoiden ulkopuolella ja kävelimme suosiolla sinne toisen S:ssän luo...
 
Tukholmassa kävijää saattaa ilahduttaa ja ihmetyttää, että Grev Turegatanilla (numero 15) on Pariisilaisen huippumacarontalon, Laduréen oma kauppa! Pysähdyin eilisen sateessa Tukholman kadulle asian huomatessani, mutten kuitenkaan astunut sisään. Nyt harmittaa, vaikka vielä eilen en ollut ihan varma Laduréen loistostatuksesta. Mielestäni muutkin tekevät huippuleivoksi, Ladurée vain himoitsevat paketoida ja brändätä tuotteensa paremmin. Mutta mikä macaroneissa on niin ihanaa, ken sen osaisi kertoa?