tiistai 6. elokuuta 2013

Yhdysvaltain mantereella

Havaijille ei iskenyt pahempaa rajuilmaa, vähän runsaampaa sadetta vain. Jännitystä aiheutti lopulta vain lennon ylibuukkaus (jossain vaiheessa siis huolehdin josko arvioitu myrsky pitäisi koneet maassa) ja halukkaille tarjottiin ilmaista hotelliyötä ja 400dollarin matkalahjakorttia American Airlinesille. Mä sain onneksi pitää paikkani, sillä aika on tässä vaiheessa rahaa tärkeämpää, aika uudessa paikassa meinaan.

Los Angelesiin siis lennettiin ja tähtien päällä käveltiin. Hieman uskomattomalta tuntui siristellä silmiä auringossa samalla Hollywood-kylttiä tiiraillen samoin kuin asetella kättä ja jalkaa kuuluisuuksien vastaaviin. Hollywood on ihmeellinen...


Beverly Hillsissä sai ihmetellä sekä tähtien asuntoja tai mitä niistä puskien ja porttien takaa näki sekä nuorempien osallistujien yleistietoa. Eivät tunteneet Dustin Hoffmania ja Meryl Streepiä, mitä hittoa! Pohtivat nuoremmat varmaan koko kierroksen tarkoitusta, kun katseltiin sellaisten tuntemattomien kuuluisuuksien himoja... 

Tästä makuuhuoneessa Michael Jackson lähti viimeistä kertaa elävänä, paareilla tosin.
Dustin Hoffmanin hima.

Samalla käytiin tsekkaamassa Rodeo Drive, kukaan ei tosin tohtinut Visaansa vinguttaa.

Lauantaina lensin San Franciscoon ottamaan selvää monellako on vielä kukkasia hiuksissaan. Valitettavasti ei kellään, vaikka itse joskus ajattelin pujottavani kukan tukkaani jos tänne päädyn.


Huonolaatuisia nämä kuvat! Mutta eiköhän tuosta saa sen verran selvää, että mäkistä on, todella mäkistä. Ilma ei onneksi ole turhan lämmin, joten mäkiä jaksaa kavuta. Eilen kävin hurjastelemassa kaapeliratikalla, jossa sain seistä astinlaudalla ja puristaa metallitankoja vaunun kulkiessa ylös alas hurjissa mäissä, istumapaikkaa ei ruuhkassa löytynyt, mutta tulipa koettua kulkupeli aidon rennolla tavalla!

Tänään oli vuorossa kaksi ikonia: Alcatrazin vankila ja Golden Gate-silta. Piti tässä vaiheessa jo hieman nipistää itseäni, kaiken päällekö näen vielä nämäkin! Tiesin sen, mutta vasta nähdessäni uskon.

Selissä ei olisi kiva asua...


Sillalla seisoessa tuntui sekä autojen taukoamattoman virran aiheuttama tärinä että kovan tuulen keinuttava voima. Huhuhuu!

Huomisen pyhitän purjehdukselle, kaupungissa kun on käynnissä todellisen purjehduskilpailun aatelisen, America's Cupin, karsintakilpailu eli Louis Vuitton Cup. Satamassa kohtaavat Ruotsin ja Italian joukkueet, heja Sverige siis! 

Ja sit onkin enää neljä päivää kotiin paluuseen...!!!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

onpa upeeta aivan mahtavaa, hurjaa toi sillan reagointi kaikkeen! kuinkakohan pystyt purkamaan kaiken näkemäsi ja kokemasi, varmaan menee muutama päivä kertomiseen kotona....

KK kirjoitti...

Muutama viikko varmaan, ja senkin jälkeen bongaa näitä "kerroinko jo..." Juttuja :D koittakaahan kestää