Olipa päiväkahvimaisemat

Olipa tänään maisemat, joihin paeta päiväkahville kaupungin menoa ja meinikiä! Täältä ovat kotoisin aamupuuron punaviinimarjatkin, kun ei ole omaa palstaa tullut hankittua... Mausteyrtitkin homehtuivat ruukkuihinsa, mutta se on kuulemma jonkun muun kuin minun syyni vesikasvatetut, ahtaissa ruukuissa elävät yrttipuskat kun eivät ilmeisesti ole niitä helpoimpia hengissä pidettäviä. Ehkä sillä yrttihautomolla onnistuisi, katsotaan sitten myöhemmin syksyllä.

Tarjolla oli toki muutakin kuin vesimelonia ja aleksantereita, mutta salaatit ja karjalanpiirakat (karjalanpiirakoita oli muuten ikävä ulkomailla) hupeni nälkäisiin suihin ennen kuin keksin kameran. 

Muuten päivät ovat kuluneet pohtiessa: olen aloittanut työnhaun, mutta omaa alaa liippaavia töitä ei ole vielä pudonnut työkkärin listoille. Listoille tippumista ei kai tässä työllisyystilanteessa kannataisi odotella kaikkien muiden tehdessä itsestään videoita, profiileja, blogeja, kohta varmaan kamppanjoita ja rintanappeja, onnekkaimpia hakijoita on jopa työtarjousten jo saavuttua haastateltu lehtiin! Some eli sosiaalinen media on päivän sana ja sen "valjastaminen" omiin käyttötarkoituksiinsa päivän aktiviteetti numero yksi. Suu mutrulla pohdin tässä omaa kanavaani ilmestyä työnantajien näkökenttään, tai no pitäisi ehkä keksiä ekaksi mikä se uusi oma ala oliskaan... Sillä ennen somen kesyttämistä tulisi hogata minkä kohteen sieltä haluaa kesytykseensä alistuvan! Siinä pulma.

Vetäydyinkin illaksi nauttimaan lonkeroa vanhempien parvekkeelle, suljin silmät ja odotin hetken, että tuleva ammattini ilmestyisi tajuntaani. Hah, no ei kai, ei se tyhjästä ilmesty. Mutta tänne parvekkeelle jään kuitenkin vielä nauttimaan illasta, ja pohtimaan... Kyllä sen idean jostain on ilmestyttävä.