sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Ei täältä halua pois!

Olen juuri tutustunut kolmeen hyvään tyyppiin Port Douglaskn hostellissa eikä kaunis ilma ja rannan läheisyyskään yhtään haittaa, huominen paikanvaihto ja lento Sydneyyn tekevätkin minusta hieman surullisen. Vaihdan tropiikin kylmään etelään, ja hauskan seuran itsenäisyyteen. Mutta kotimatka odottaa ja se on piristävä juttu. Olen varaillut aika kasan hostelliöitä, lennot Los Angelesin ja San Franciscon välille sekä pääsylipun Alvatrazin vankilasaarelle eli kotimatkallakaan ei pitäisi tulla tylsää! Ja sitä ennen ehtii kävellä Sydneyn koluamattomat kulmat ja Canberran kadut. Pääkaupungista mulla ei ole mitään odotuksia, paitsi että siellä saattaa lämpötila laskea öisin nollan alapuolelle... Hyh!

Mutta ennen sitä pitää kertoa, mitä täällä on tapahtunut. Port Douglasissa on keskiviikkoisin mahdollisuus ilmaiseen purjehdukseen paikalliselta venekerholta. Tulee vain ilmestyä paikalle oikeaan aikaan ja näyttää innokkaalta miehistönjäseneltä. Mä olin paikalla sopivasti ja tulin valituksi kuvan Tropic bird veneen peräsimeen. Olin veneeseen kutsutuista ainut, jolla oli kokemusta purjehduksesta, joten sain hoitaa purjehtimisen melkein yksin. Aika meakeeta oli, voitte kuvitella! Auringon laskiessa purjehdimme takaisin laituriin ja kaikkien veneiden vieraat ja omistajat söimme illallista venekerholla... Minä otin thaimaalaista kalacurrya, mmmm!


Torstaina lähdin toisen kerran snorklaamaan Isolle Valliriutalle, ja vaikka täältä riutalle on lyhyempi matka kuin Cairnsistä ovat hinnat kalliimmat. Mutta on kyllä näkymätkin hinnan (225d/n.175e) arvoiset! Aivan järkyttävän kaunista, värikästä ja elävää pinnan alla on. Mitä voinkaan tehdä pelastaakseni tämän luonnon ihmeen?


Loput päivät ja illat onkin sit kulunu hyvässä seurassa amerikkalaisen kundin ja kahden ranskalaisen kimman kanssa muunmuassa Monopolya pelaten. Hauska sattuma on, että jenkki ja minä puhumme myös ranskaa, joten siinä missä ranskalaiset harjoittelevat englantia me petraamme ranskaamme. Hyvä vaihtokauppa!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Terveiset paratiisista!

Nyt se löytyi, Port Douglasista. 


Port Douglasista olen löytänyt itärannikon parhaan rannan. Suunnittelen jopa uimaan menemistä veden ollessa todella lämmintä, todella lämmintä. Tuolla loikoillessa matkaväsymyskin kaikkoaa... Sain laskettua, että tähän mennessä olen nähnyt 57 paikkaa Australiassa. Aika mukava luku mielestäni, ja yhdelle vierailulle jo tarpeeksi! Vaikka yksi tuohon on vielä lisättävä enhän ole vieraillut maan pääkaupungissa Canberrassa ja sen aion vielä tehdä. Mennä sinne jäätymään tämän kostean +26-asteen jälkeen, siellähän talvi merkitsee miinusasteita. Onneksi on villapipo ja kaulaliina laukunpohjalla, ja äidin kutomat villasukatkin edelleen tallessa!

Mutta sitä ennen on päiviä jäljellä täällä...


perjantai 14. kesäkuuta 2013

Kaikkea tärisyttävää!!

Alkaa matkaväsymys näkyä jo täälläkin... Olen tähän mennessä nähnyt niin monta paikkaa (piti laskea kuinka monta, mutta unohdin), ettei ehkä ole ihmekään, jos pää ei enää ota vastaan uutta ja upeaa niin hanakasti. Magnetic Islandin luonnonkauneus menikin hieman harakoille, sillä alkaa tuntua, että tätä metsää ja luontoa on tullut nyt ihailtua ihan tarpeeksi! Saarta vastapäätä oleva Townsvillen kaupunki sen sijaan jaksoi kiinnostaa ja antoi myös muistutuksen varovaisesta matkailusta: päätinpä nimittäin jostain ihmeen syystä nostaa rahaa pankkiautomaatilta pimeän jo laskeuduttua ja tokihan sieltä kadun varjosta kömpi esiin aboriginaali äijä rahaa pyytämään... Suhisi ensin etäämpänä ja tallusti sitten pyytämään osuuttaan, kun pitäisi päästä raskaana olevaa rouvaa katsomaan. Totesin siihen olevani vain reppumatkalainen ja nostavani vain tarvittavan, joten en juuri nyt pystyisi auttamaan. Onneksi selitys jätti tyypin haavi auki ja minä pääsin harppomaan pikakävelyä hostellille! Huh, tällaisia tyhmyyksiä ei enää soisi tapahtuvan uudestaan.

Magnetic Islandin luontoa.

Seuraavaksi bussilipussa luki Mission Beach ja kalenterissa laskuvarjohyppy!! Missionilla sää jatkui kenkkuna, joten loikka oli siirrettävä Cairnsiin, mutta odotus kannatti!!! Päivä oli melko pilvinen, joten hyppäsimme kuin valkoiseen, aurinkoiseen, pehmeään unelmaan... Hitto oli kyllä makee fiilis ensin tuntea minuutin vapaapudotus ja kostea ilma sieraimissa, ja varjon auettua leijailla kuin isossa keinussa maisemia ihaillen... Aaahh... Vaikka korkeutta oli 14 000 jalkaa eli noin 4kilometriä oli huuma ohi ihan liian nopeasti. Uudestaan on siis päästävä! Täällä tai kotona. 

Pysähdyspaikkana Mission Beach tuntuu olevan kaikkien listoilla vain tuon laskuvarjohypyn takia, siellä kun laskeutuminen tehdään rannalle. Tyhjää hienohiekkaista rantaa kylän edustalla onkin kilometri tolkulla. Kävelin siellä edes takas yhtenä päivänä, mutta 25km tunnissa puhaltanut tuuli nostatti sen verran hiekkaa etten kaivanut kameraa esiin. Lisätessäni aurinkorasvaa tuntui kin olisi tehnyt kuorintaa iholle... Nykyinen asemapaikkani Cairns sen sijaan on jo isompi kaupunki. Koska meressä ei voi uida meduusojen ja krokotiilien takia, on kaupunki järjestänyt keskustasn aivan meren ääreen hiekkarantaisen uima-altaan, Laguunin. Siellä uiskennellessa voi kuvitella olevansa meressä sillä veden pinnassa ollessa näkyy suoraan merelle. Uv-säteilyltä suojautumisesta on kuitenkin huolehdittava. Siinä missä muissa osavaltioissa on metsän paloarkuudesta varoittavat mittarit, täällä viisari osoittaa Uv:n voimakkuutta enkä ole sen vielä kertaakaan nähnyt painuvan vaarallisimman eli extreme-luokituksen alapuolelle.

Toinen upea kokemus on Cairnsissä ollut Iso Valliriutta! Koko päivän risteily kahdelle riutalle oli silmiä avaava kokemus. Paatilla oli mahdollisuus myös kokeilla sukellusta ja tokihan olin händy pystyssä ja pian ekassa joukossa happikappale suussa painumassa pinnan alle. Tosin avustajan päästäessä ilmaa kelluttumista otin tiukemman otteen veneen uimatasosta ja kysyin häneltä totisena olisiko minun nyt todella mentävä pinnan alle? Nyt huvittaa, mutta siinä vaiheessa oikeasti hieman pelotti. Kokemuksena se on omaa luokkaansa, jopa hengitys pinnan alla tuntui hyvinkin luonnolliselta. Kymmenen minuutin ohjatun pyrähdyksen jälkeen oli aika luovuttaa happipullo seuraavalle ja jatkaa snorklaten veden alaisen universumin ihailua.


Ensi katsomalta riutta on täynnä väriä, ihania kaloja, kauniita koralleja... Ja mataluutensa ansiosta myös snorklatessa pystyy näkemään aivan mahtavia maisemia, jotka ovat kuin suoraan parhaasta luontofilmistä. Mumisin useasti itsekseni happiputkeen miten näin ihanaa näkymää voi olla!!!! Tai sitten kiljuin kaloille voi jumaa. Mutta niin, tarkemmin katsoessa korallista voi havaita melkoisia laikkuja harmaata ja väritöntä materiaa eli puheet riutan huonosta tilasta eivät ole turhia, mikä on erittäin ikävää.


Cairnsin Laguuni. 

Trooppista tyyliä.

Vilvoittavaa vesimeloni-mango-ananas-mehua superruokakojusta.

Loppukevennyksenä Greyhoundin lehdestä löytynyt juttu eukon kannosta, jotain sitä täällä Suomestakin tunnetaan muuta kuin Helsinki! Sydneyssä on kyseisessä lajissa ehditty kilpailla maaliskuussa.


lauantai 1. kesäkuuta 2013

We were sailing


Nyt on purjehdittukin paratiisissa eli Whitsundayn saaristossa Airlie Beachin edustalla... Paattimme oli oikea kilparaaseri eli kannen alla ei ollut paljoa sisustusta, mutta hienoihin paikkoihin silti pääsimme. White heaven beach on jatkuvasti äänestetty yhdeksi maailman kauneimmista rannoista ja tokana päivänä snorklasimme maailman kolmanneksi parhaaksi rankatulla riutalla saarten suojassa. Kovia rankkauksia, mutta kyllä, paikkansa pitäviä. Seksikäs kokokropan peittävä stingersuit vaan päälle estämään vaarallisten meduusojen poltot ja sitten veteen lillumaan. Pelkkä kellunta suolavedessä riitti ja merivirta kuljetteli mitä hienoimpien "maisemien" ylitse. Ilmankin kanssa kävi tuuri, sillä rannikolla on taas vaihteeksi joku sesongin ulkopuolinen sadekausi, mutta me saimme sadetta ja pilviä vain hetkiksi, taitaakin naama punottaa aurinkorasvan käytöstä huolimatta...

Iltaisin oli sitten kiva pistää pitkäkseen kannelle, ihailla tähtiä (Southern Cross myös tunnistettu!) ja imeä hanavalkoviiniä TimTam-suklaakeksien läpi. Maistuu muuten ihan tiramisulta eli tässäpä reppumatkalaisen halpa gourmetjälkiruoka!


Matka jatkuu taas huomenna Townsvilleen ja Magnetic Islandille, missä hoatellin vierellä on koala-keskus.