Keskustasta keskukseen

Wohoo! Yksi kiehtovimmista ja vaihtelevimmista hetkistäni Australiassa on takana nimittäin Groovy Grapen järjestämä Rock2water tour (kuusi päivää Alice Springs-Adelaide). Pelkäämäni helle ei helpottanut siirtyessämme keskemmälle maan punaista sydäntä, mutta jopa minä totuin siihen. Niinkin hyvin, että retken lopussa Adelaiden 22-asteen kesäpäivä tuntui viileältä. Huvittavaa! Monet jopa jaksoivat marmattaa asiasta, mä levitin käteni ja nautin viilennyksestä. Mutta siis retkeen ja sen sisältöön. Australian punainen keskus (red centre kuten he sanovat) on monen turistin must-kohde ja Ayers Rock melkein jokaisen turistioppaan kannessa komeileva ikoni. Kivi on massiivinen, puhutteleva ja vaihtaa väriään auringon laskiessa punaisesta jännän lilaksi, ja se on nähtävä itse tajutakseen sen suuruus. Teimme muunmuassa neljän kilometrin aamukävelyn Ulurun juurella sen reunaa seuraten ja silti kävelimme vain neljäsosan koko kiven ympäröivästä kierroksesta. Oman retkeni suosikkikohteet olivat kuuluisasta kivestä huolimatta muualla.

Toisena retkipäiväni herättyämme epäinhimillisen aikaisin 4.30 matkasimme patikoimaan Kings Canyonille, joka oli toinen suosikeistani. Aikaisen startin tarkoitus oli nähdä auringon nousu uljaan kanjonin laelta ja välttyä kävelemästä pahimpaan helleaikaan, jolloin lämpötila varjossa ylittää neljänkympin ja reitti suljetaan turvallisussyistä. Itse patikkareitti kulki mahtavan Australian suurimman kanjonin laelle ja ylitti välillä solan jos toisenkin. Upeaa, kertakaikkiaan...

Ulurun vierellä oleva Kata Tjutan monoliittimuodostelma oli myös käyntilistalla, mutta sekään ei tenhonnut niinkuin Kings C.

Puolessa välissä viikkoa oli sitten ryhdyttävä tekemään matkaa etelään. Yhtenä päivänä istuimmekin 11tuntia bussissamme ja seuraavanakin 9! Näin näitä välimatkoja vaan oppii tajuamaan, melkein kantapään kautta. Ajopäivien väliseen yöpymiseen mahtui toinen reissun kohokohta, Coober Pedyn opaalikaivoskaupunki. Kaupunki oli järkyttävyydessään hyvin kiehtova kokemus! Se on olemassa ainoastaan maaperästä löytyvien opaalien takia ja kaikki kaupungin 47 kansalisuutta edustavat asukkaat joko kaivavat kiviä tai myyvät niitä eteenpäin. Seuraavaan sivistykseen olevan välimatkan takia mitään ei heitetä pois, joten rumasti sanottuna kaupunki näyttää erämaasta nousseelta romukasalta. Mutta silti se on omalaatuisuudessaan vierailun arvoinen. Ja koska tosiaan yövyimme siellä, oli asumuksemme maahan kaivettu bunkkerihostelli. Kaupungin asuttivat ensimmäisestä maailmansodasta palanneet sotilaat, jotka tunsivat bunkkerien käytännöllisyysen ääriolosuhteissa (kesällä yli +50C, talvella -5) ja käyttivät tietoaan hyväksi uuteen kotikaupunkiinsa muuttaessaan. Muut päivät nukuimmekin tähtien alla yhden hengen teltan ja makuupussinyhdistelmissä, swageissä.

Retki päättyi vehreään Flinders Rangesin luonnonpuistoon, missä patikoimme vielä vikana aamuna ja sitten ajoimme puolen päivän matkan Adelaideen viinitilalla juoman maistelussa poiketen. Adeleidesta lensin sitten tutkimaan tutkimatta jääneitä nähtävyyksiä Sydneyyn. Kolusin muunmuassa Blue Mountaisin vihreää ja vehreää vuoristoaluetta sekä vietin neljä tuntia merimuseossa ja museolaivoissa. Tuota kaupunkia oli hyvä palata näkemään, sillä vasta nyt tunnen enemmän mielenkiintoa sitä kohtaan. Se on paljon enemmän kuin oopperatalo ja silta, se on täynnä vinkeää sykettä, tutkittavia katuja, asiantuntevia museoita...

Kuvissa Kings Canyon, Ayer's Rock/Uluru, swag sekä Kata Tjutan monoliitteja