keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Lenkkeilyt

Kun aikaa on jäjellä viikko, alkaa normaalit asiat nousta arvoonsa. Ensin oli kerrottava eläimistä, josko nyt voisi keskittyä vaikka aamulenkkeihin... Rouva sai minut innostumaan kävelystä pitkän tauon jälkeen ja joka aamu 6.00 suuntaamme lenkkipolulle. Talon takana on tyhjää tilaa vaikka kuinka ja Kalgoorlieen vettä johtavan putken vierellä kulkee sorapäällysteinen tie. Päästyämme pihasta pois on tehtävä ratkaisu kahden reitin välillä, kuvassa näette hieman vaativamman kolmen kilometrin kävelyn, jonka käännöspiste on kaukana näkyvä mäenhuippu. Vastakkaiseen suuntaan kääntyessä tien seuraa putken mutkittelua melkein yhtä mäkisessä maastossa, ja tällä reitillä on toki mahdollisuus sisukkaasen sivupolkuun, joka johtaa tiukkaan ylämäkeen kohti kotia. Lenkkiseurana toimii rouvan lisäksi perheen koira Bonny, jolle ylämäet eivät tunnu olevan yhtään niin raskaita kuin meille kaksijalkaisille. Koira suhahtaa usein välistämme vinhaan juoksuun suoraan mäen sivua ylös.

Koska pelinhenki on kunnonkohotus ja painonpudotus, kävimme eilen myös Perthissä King's Parkissa päiväkävelyllä. Pelkkää työntekoa helppailu ei siis aina ole vaan onnen suosiessa päivä saatetaan viettää 36asteen helteessä hikoillen ja järkyttäviä portaita ylös kävellen. Tree top-walk syvemmällä puistossa oli puolestaan mieluinen kokemus, ja näkymä kaupunkiin toki kruunasi koko päivän!









sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Sunnuntaikävelyllä

Lake Leschenaultian ympäri. Tänään jätin väliin kello kuuden aamulenkin ja kävimme sen sijaan päiväkävelyllä tekojärvellä. Kuvissa myös hauskoja grass tree-puita. Leppoisaa sunnuntaita!





lauantai 23. helmikuuta 2013

Normaalia elämää

Miten olisi take away-kahvia pillistä, ajelua keltaisella avolavalla, ilta kenguruiden kanssa tai viileä vesimeloni aamiainen... Näistä tuo avolava-ajelu jäi haaveeksi, mutta muuten elämästä länsirannikolla saa nauttia ihan syvin siemauksin. Aamut ovat alkaneet hieman viiletä eli syksyn tulon huomaa, mutta päivällä päästään edelleen lähelle neljääkymmentä.

Kirjoittelu on taas viivästynyt, sillä elämässäni ei ole kuluneen kahden viikon aikana tapahtunut kummia. Rouvan kanssa nauroimme, että toimin hänen henkilökohtaisena avustajanaan. Kannan kassit, muistutan mitä meillä oli agendalla, tiskaan tiskit (hän onneksi tekee ruoat), ruokin eläimet, imuroin, silitän ja näprään erilaiset laitteet ja koneet kuntoon. Perheessä eläminen on hyvin erilaista kuin farmilla helppailu, mutta antoisa kokemus jälleen. Ja taas kerran, kun omaa autoa ei ole kuluu elämä kultaisessa häkissä muiden ehdoilla. Tylsää ei tosin voi sanoa menon olevan, en nimittäin olisi ajatellut, mutta aktiivisella kotirouvalla ei ole koskaan liikaa aikaa.

Parin viikon päästä lennänkin sitten Alice Springsiin katsomaan Ayer's Rockia/Ulurua ja matkaan retkikunnan kanssa Adelaideen. Tätä odotellessa!







lauantai 9. helmikuuta 2013

Pulloruokintaa

Working holidaylle lähtiessään jokaisella on omat odotuksensa vuodesta ja jonkilaisia ajatuksia mitä oleskelun aikana tulisi kokea. Ei ehkä varsinaisesti tiedä, mitä uudelta maalta odottaa, mutta ajatuksissa on ainakin villi eläimet, kaunis luonto ja mahdollisesti työ viinitarhassa tai hedelmäviljelmällä. Mulla ei ollut todellakaan ideaa, mihin olin ryhtymässä, mutta tuo täytyy kokea-lista oli. Halusin töihin poimimaan hedelmiä, halusin kokea Länsi-Australian junalla sinne matkustaen sekä tahdoin tuntea jännityksen, kun astuu bussiin eikä tiedä määränpäästä kuin nimen.

Ensi keskiviikkona tulee kuluneeksi puoli vuotta Suomesta lähdöstä. Ei uskoisi, vaikka taakse katsoessa kyllä huomaaan ehtineeni vaikka ja mitä! Olen astunut bussiin ja kokenut jännityksen, useampaankin kertaan, olen ajanut junalla maan halki, olen työskennellyt niin karjan kuin hedelmänpoimnnan parissa ja kiertänyt länttä tuhansien kilometrien matkalta. Villieläimiä ajattelin aina vain näkeväni luonnossa ja eläintarhoissa, ihastelevani niitä kaukaa ja ehkä pulittavani kolekymmentä dollaria siitä hyvästä, että saisin viisi minuuttia pidellä koalaa sylissäni. Tultuani nykyiseen isäntäperheeseeni sain lisätä kokemusteni listaan oikean timantin, eläinten -niin villien kuin kotikutoistenkin- hoitamisen!

Asustelen tällä hetkellä noin tunnin ajomatkan päässä Perthistä itään kuuden hengen perheessä (lapsista kolme tosin ovat muuttaneet jo pois kotoa). Normaalien kotihommien kuten silityksen, tiskauksen ja pöytäliinan lyhennyksen lisäksi rouvalla on helppereilleen varsib mieluisaa kaitsettavaa nimittäin eläimiä, paljon eläimiä! Päällimmäisenä ihanuutena komeilevat kaksi orpoa kengurun poikasta, yhdeksänkuinen Napoleon ja yksitoistakuinen Betty. Hommanani on pulloruokkia heitä maidolla neljä kertaa päivässä, ja sitten houkutella tekemään tarpeensa pihalle, ilman hihnaa toki. He ovat ahnaita kuin pikku vauvat ja seuraavat kiltisti tekemään tarpeensa kauemmas nurmikolle. Ulkoilun loputtua tarjoan molemmille omaa fleecepussiaan, jonne ne sukeltavat unilleen odottamaan seuraavaa ruoka-aikaa.

Aina ehtiessäni käyn seurustelemassa kahden luppakorvakanin kanssa ja mahdollisuuksien mukaan kahmin heidät syliini hellittäviksi. Ah! Lintuhäkissä on myös määrä vierailla päivittäin ja ihailla kymmenen Kauluskaijan ja kuuden Undulaatin parvea, kaksi kaijoista jopa kiipeää olkapäälle ja kiljuu korvaan kimeää Hello:ta. Lintuhäkeissä on myös muutamia viiriäisen sukulaisia ja fasaanin serkkuja, mutta heitä ei auta kuin ihailla kaukaa. Talossa sisällä harmaan sukkani päälle kipeää usein seurankipeä Nymfipapukaija Donna. Sen partneri joutui viikko sitten kotkan kynsiin ja nyt neiti kipittää ihmisten perässä piipittäen ja huomiota hakien.

Iltapäivällä vuorossa on kahden possumin ruokintasessio. Nekin haen fleecepussukassa pöydän ääreen ja seurustellessani mukavia - englanniksi tai suomeksi, en aina tiedä kumpaa käyttäisin - tarjoan banaani-weetabix-muusia, erikoismaitoa ja vihanneksia. Nämä kaverit ovat suloisen pehmeitä ja varsin seurallisia, ja ruoka maistuu, se on tattu! Tämän jälkeen on ruokittava kolme vapautusta odottavaa Kookaburraa kalman kylmillä hiirillä ja heiteltävä lihapalloja kahdeksalle Stumpy tail-liskolle. Niin ja kanoille on heitettävä siemeniä. Ja koiraa lenkitettävä aamuvarhaiselta. Onneksi tosin Bunny, koira siis, on jonkin tapainen palatsikoira eikä vaadi hurjia juoksusessioita. Lenkit ovatkin enemmän minulle matkan aikana kertyneiden kilojen karistamiseen.

Illalla sitten kuunnellaan moottoripyörä sammakoiden pärinää lammikoissa ja ihaillaan tähtitaivasta. Lähemmäksi taivsta en kyllä pääsisi, tänään pupuja pidellessäni hymyilin ja totesin sylissäni olevalle eläimelle: I'm in heaven!















maanantai 4. helmikuuta 2013

Seikkailusta seuraavaan kuljen

Kotiuduimme tänään Perth-Exmouth-tourneelta, ja pohdin mistä aloittaisin reissun purkamisen. Reitille todella osuivat Monky Mian delfiinit, jotka eivät ollet ihmeellisempiä kuin Bunburyn serkkunsa, mutta kaikki muut aktiviteetit sitten olivatkin retken arvoisia! Simpukakuorista koostuva Shell beach oli juuri niin valkoinen kuin simpukan kuori voi olla, Ningaloo Reef täydellinen snorklaajan taivas suoraan rannalta alkavine koralleineen ja satoine värikkäine kaloineen, rauskuineen, kilpikonnineen... Sekä maan läntisin kaupunki Denham, joka oli rauhallinen levähdyspaikka näin sesongin ulkopuolella. En ole ennen snorklannut, mutta kun on pyörinyt päivän paatilla Coral bayn kristallinkirkkaissa vesissä, päässyt pulahtamaan riutan kalaisimmille paikoille ja vieläpä uinut valtavan Manta rayn (iso rausku) kanssa, en aio jättää lajia unholaan! Turquoise bay toisena päivänä tarjosi melkein yhtä ihana elämyksen, ja varustevuokra 10dollaria koko setiltä oli lompakkoystävällinen, koko päivän risteilyyn tuhlasin 160dollaria kovalla työllä säästettyjä rahoja, mutta kyllä kannatti. Valashainkin (Whale shark) näimme! Ningaloo Reef on merenalainen paratiisi.

Maalla vierailimme myös hyvin ainutlaatuisissa kohteissa. Ilman osaavaa ajajaa en olisi muunmuassa osannut pysähtyä 70-luvulla perustetussa Hutt River Provincessa, joka on oma maansa Australian sisällä. Saimme kaikki leimat passeihimme ja saimme lähettää kortit kotiin kuninkaallisessa postissa, onhan maan "omistaja" nimennyt itsensä prinssi Leonardiksi. Herra on siis oikea prinssi, kuninkuus olisi kai ollut liikaa. Maan perustaminen oli aikanaan mahdollista, sillä Australian constitutionissa oli pykälä, jossa englantilaiset julistivat Länsi Australiasta omakseen maata ainoastaan 15kilometriä Perthin ympäriltä ja loppuosaa osavaltiosta ei lain mukaan omistanut kukaan. Prinssi päätti tehdä elämästään mielenkiintoisempaa ja maatilastaan maan.

Yhdessä kuvassa näette kuin askelmina veteen vievät Hamelin Poolin stormaliitit. Nämä ovat osa ikivanhaa bakteerikasvustoa, joka on aikojen alussa tuottanut maapallolle happea ja mahdollistanut elämän alkamisen. Tätä kasvustoa etsitään myös mm. Marsista, kun yritetään selvittää olisiko siellä mahdollisuuksia elämälle. Hamel Pool toinen kahdesta kasvustosta maailmassa, toinen sijaitsee jollain Tyynen meren saarella.

Kerrassaan upeiden kalliomudostelmien (joista kuvissa Natures window eli ikkunan muotoinen reikä kivessä Kalbarin luonnonpuistossa) ja hiekkarantojen lisäksi elämykseen kuului nihkeän kuuma yö isolla lammasfarmilla, missä päädyimme roudaamaan sänkymme ulos ja nukkumaan kirkkaan tähtitaivaan alla. Auringon nousuun asti sikeä uni oli taattu, mutta auringon kanssa nousivat kärpäsetkin eikä niitä ollut ihan muutamaa poskia kutittelemassa...

Kuvissa näkyy myös Pinnaclesin hiekkakivipaasi Nambungin luonnonpuistossa, joiden alkaperästä ovat tiedemiehet esitettäneet vain arvailuja. Aboriginaalit kiertävät paikan kaukaa, sillä he uskovat, että hiekasta kurottavat paasit ovat maahan hautautuneiden esi-isien sormia. Esi-isien, jotka pyytävät apua päästä pois ahdingostaan upottuaan periksi antavaan hiekkaan. Siinä mieleenpainuvimmat vierailukohteemme.

Tällainen järjestetty retki on kätevä, kun ei itse tarvitse ajaa reilua 1200 kilometriä suuntaansa vaan voi jättää sen kuskille hänen vielä tietäessä parhaat paikat. Nähtävyyksien väliin kun jää aika monta tuntia maantietä, yhdessä kohtaa Australian toiseksi pisintä suoraa tienpätkää. Mikäli olette itse halajamassa kyseiselle reitille, suosittelen lämpimästä Red Earth Safarin tourneeta! www.redearthsafaris.com.au

Seuraavaksi suuntaan helppimään perheeseen, missä työnkuvaan pitäisi silityksen ja nikkaroinnin lisäksi kuulua vauvakenguruiden ja beibipossumien pulloruokintaa...