maanantai 21. tammikuuta 2013

Retkeilyä

Lauantaina, viimeisenä päivänäni avokadofarmilla, omistajapariskunta tarjoutui viemään minut retkelle johonkin paikkaan, jonka vielä lähiseudulla haluaisin nähdä. Olin katsellut kartasta d'Entrecasteaux'n luonnonsuojelualuetta ja siellä olevia dyynejä, joille on mahdollisuus päästä ainoastaan nelivetomaasturilla. Toivoin siis retkeä sinne, merenrantaan, aivan farmin "takapihalle". Kun auton renkaanpaineet päästettiin alle puoleen normaalista ja meidän helppereiden käskettiin nousta auton lavalla seisomaan ja pitämään kiinni hytin takana olevasta turvakaaresta aloin tajuta, että olin toivonut viimeiseksi retkeksi jotain melko jännittävää... Dyynien hiekka on ymmärrettävästi upottavaa eikä vauhtiin päästyään voi turhia hidastella. Siellä siis puristimme rautaa rystyset valkoisina ja myötäilimme auton liikkeitä ja kurvauksia, kun herra farmi kiihdytti jyrkkiin ylämäkiin ja jarrutteli mutkissa. Matkaa meren rantaan oli 10kilometriä ja tie kulki ensin halki hiekka-aavikon sukeltaen sitten vaihtelevaan metsään ja lopulta meren rantaan. Jännitys kannatti! Kivutessamme lopulta korkean dyynin huipun yli avautui alhaalla pauhaava meri ja 20kilometriä pitkä hiljainen ranta...

Eilen sunnuntaina astuin sitten bussiin kassissa avokadoja ja taskussa ansaittu palkka, nyt pidänkin hetken lomaa. (Bussilippua ostaessani törmäsin orpoihin kengurun poikasiin, jotka oli tuotu näytille Pembertonin turisti-infoon. Voitte arvata, että olivat pehmoisia! Kuva alla) Bussin määränpää oli delfiineistään tunnettu Bunbury noin 2 tuntia Perthistä etelään. Hostellilta on viiden minuutin matka rantaan, missä söin eilen paistettua riisiä ja ihailin auringon laskua Intian valtamereen. Tänään puolestani heräsin aikaisin ja suuntasin delfiinikeskukseen kuikuilemaan kaupungin vetonauloja. Rannalle tulevat delfiinit ovat täysin villejä, joten koskaan ei ole takuita eläinten näkemisestä. Eläinten tapa tulla rannalle on lähtenyt liikkeelle kalastajien ruokittua delfiinejä ylijäämäkaloilla. Kaverit ovat siitä kesyyntyneet sen verran, että saapuvat rannalle aamuisin ruoan toivossa. Eläimiä ei saa koskea eikä ruokkia, ihmiset vain seisovat rivissä odottamassa. Tänään kävi todellinen tuuri, sillä ensin ilmestyi yksi, kohta toinen ja jossain vaiheessa edessämme uiskenteli kuusi pullonokkaa! Vau!!

En ole vielä nähnyt paljoakaan itärannikkoa, mutta kokemukseni perusteella länsirannikko on paikka, johon kannattaa matkustaa! Kaunista, rauhallista ja halvempaa kuin kaikkien tuntemassa idässä.















3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

aivan m a h t a v a a ja m y k i s t ä v ä ä ......

Anonyymi kirjoitti...

Upeeta mahtavaa !!! On hienoja kuvia. Kunpa pääsisi omin silmin katsomaan,
koska kamera ei ole niin hieno peli, kun silmä. Onpa kesyjä delfiinejä ja somia kengurun poikasia. Lisää tätä. Terv. e.

KK kirjoitti...

Joo harmittaa, kun puhelimen kamera on vielä kehnompi toistaja kuin iso kamera olisi... Mut hienoa on kyl, ei voi kieltää..