sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Spåralla biitsille

Tänään lähdin rannalle, sillä lämmin päivä ei olisi muuhun sopinut! Hyppäsin keltaisen ratikan kyytiin ja puolen tunnin jälkeen olin Glenelgissä, pienessä merenrantakylässä Adelaidesta etelään. Minulla oli taas onnea matkassa, sillä satuin paikkaan juuri keskelle siellä järjestettäviä kansainvälisiä vesipelastuskisoja. Pohjoisista hengenpelastuskilpailuista nämä poikkesivat ainakin siinä, että yhtenä lajina oli juoksu hiekkarannalla. Kisaajat starttasivat makuuasennosta ja pinkoivat muutaman kymmenen metrin matkan niin nopeasti kuin pystyivät - matka varmaan imitoi matkaa hengenpelastustornista veteen... Muina lajeina oli tietty uintia, surffilaudan tyyppisellä laudalla kilpaa melomista sekä kumiveneellä ajoa. Saloissa liehui myös Suomen lippu eli ilmeisesti joukossa oli myös kotimainen kisaaja.

Ah, oli virkistävää olla taas meren ääressä pitkästä aikaa ja tuntea viilentävä tuuli iholla. Vaikka keskipäivän auringossa oranssin pallon voiman kyllä tuntee! Silloin ei rasvat riitä vaan kuljen ympäriinsä huiviin kietoutuneena. Ja rannalta löytyi paikka varjosta jykevän laiturin alta, muiden ei-niin-auringonpalvojien vierestä. Kummasti ei ollut kiire minnekään.

Ohessa myös kuva nyt lilana kukkivasta puusta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ihanaa, toi meri ja olisiko ehkä kirsikkspuu kyseessä. kertakaikkiaan upee keltainen spåra, mahtavaa...

Anonyymi kirjoitti...

Heino skuru, hieno biitsi ja hieno puu. Oot taas päässyt merenrannalle,
joten seuraavaksi purjehtimaan.
Aussit ovat maailman parhaita seilaa-
jia,ei kun gastiksi vaan ja skönelle,
on sinulla braktiikkaa tarpeeksi. e.