Matka jatkuu jalleen

Piti tulla ulos kokeilemaan, miltä +40asteen lämpötila tuntuu. Jonkun mittarin mukaan Adelaidessa olisi vielä ainoastaan +32, mutta minä äänestän tuota neljääkymppiä lähestyvää lukua. Ei viitsi edes lähteä minnekkään ilmastoidusta hotellista, ainakaan pidemmälle kuin tähän parvekkeelle. Eilen kävin maistelemassa Australian parasta suklaa Haigh'sin myymälässä ja sivistin itseni Migration museossa. Tiesittekö, että Australiassa on 60-luvulle asti suosittu valkoisia, mieluiten Englannista tulevia siirtolaisia ja muilta on maahan pääsy estetty kielikokeen avulla. Kielikokeessa kun ei ole ollut kyse englannin osaamisesta vaan filipiiniläiselle maahanpyrkijälle on voitu antaa tulkittavaksi teksti ruotsin kielellä! Tai millä tahansa Euroopan kielellä, jota ei haluttu henkilö ei varmasti osannut. Australian haluttiin pysyvan valkoisena, englantilaisena maana. Loppupaivan kavelin puistoissa, ja loysin vihdoin toivomani Adelaiden. Ei tama hassumpi paikka olekaan. Sateenkaariloreja lentelee puissa ja koulujen soutujoukkueiden harjoituksia on mukava seurata kaupunkia halkovalla joella.

Jonkinlaisia kaupungin maskotteja ovat nama pronssiset possupatsaat.

Maan parasta suklaata!

Eilen sain siis kyydin takaisin kaupunkiin isäntäperheeltä ja kahden viikon rupeama caravan parcissa oli ohi. Paikan eristäytyneisyydestä johtuen meille kehittyi helpperiden kesken todella hyvä yhteishenki, ja jengi oli taas vaikea jättää taakse. Maanataina järjestimme illanistujaiset, joihin olimme hakeneet kunnon tarjottavia kaupungista (keskuudessamme oli hetken kaksi kunida, joilla oli avain vapauteen eli auto!): neljää eri suklaata, kahta laatua keksejä, kaksia sipsejä ja karkkia. Emme olleet kukaan syöneet suklaata viikkoon, ja kerrankin bileistä tuttu "voinko ottaa lisää, jos kukaan muu ei ota" oli tiessään. Napsimme kaikki tarjottavia tasaiseen tahtiin, tyytyväisinä riittävästä valikoimasta ja hyvistä mauista. Tiistaina taas kävimme kuutamouinnilla ja ihailimme melkein täytenä mollottavaa taivaan edamia. Paikka oli kyllä luontonsa ja meren läheisyyden takia aika makee, ja merivesi lämmintä kuin kylpyammeessa.

Meidan paikkamme ei nay kuvassa, vaan taustalla siintaa viikonlopun viettajien pienia taloja.

 Kuvat on otettu eri paivina, silla nousuveden korkeus vaihtelee, mutta tassa on laheinen rantamme. Mangrovekasvuston valista avautuu aava meri.

Tassa caravan parcin yhteyteen rakennettu kavelyreitti, jonka avulla voi tutustua paremmin paikan kasvustoon ja elaimiin, tai seurata auringon laskua horisonttiin...

Aamupalapaikkamme.

Mutta koska matkustuksesta tässä on kyse, on tänään aika vaihtaa täysin maisemaa. Astunkin tänään Perthiin menevään Indian pacific-junaan, joka on perillä maan toisella laidalla vasta lauantai aamuna yhdeksältä. Hyvin jännittävää!

Middle Beach caravan park

En paassyt loggautumaan langattomaan nettiin puhelimellani, joten teksti jaa lyhyeksi ja kuvattomaksi. Mutta paljon terveisia taas!!! Taalla hengaan 40minuutin automatkan paassa Adelaidesta joskus 1970-luvulla rakennetulla karavanalueella. Seutu on hienoa magrovekasvustoa ja nousuveden aikaan meri nousee melkein kynnyksellemme. Meita on nyt 5 helpperia kitkemassa ja puunaamassa uusien omistajien kolme kuukautta sitten hankkimaa mestaa: kaksi on Saksasta, yksi Kanadasta, yksi Englannista ja mina Suomesta. Epailin ensin ryhmadynamiikan onnistumista, mutta on osoittautunut, etta mita enemman jengia sita hauskempaa! Paikan ainoa miinus ovat karpaset, joita oli eilen tuulen puhaltaessa kymmenen solmun voimalla suoraan pohjoisesta silti ihan kiusaksi asti. Aamupalan sentaan saamme nauttia pienella pihallamme ilman siivekkaiden arhentelya, tosin kahdeksan aikaan lampotila ei ole viela saavuttanut Australian normaaleja mittasuhteita... On siis viileaa!! Kuka uskoisi, haha! No eilen oli toisin, oli ensimmainen todella kuuma paiva ja total fireban eli taysi tulentekokielto ja erittain suuri riski metsapaloille. Eika se pohjoistuuli paljoa viilentanyt, hieman vain kuivatti pahinta hikea iholta. Jossain taalla lahella metsaa paloikin, mutta onneksemme palo ei saavuttanut meidan paikkaamme. Luultavasti kostea maasto ja meren laheisyys auttavat myos.

Barossa Valley

Maanantaiksi sain kuin sainkin varattua paikan Barossa Valleyn viininmaisteluretkelle. Päivä alkoi tutustumisella maailman suurimpaan keinuhevoseen ja jatkui neljän viinitilan maistelusessioilla. Kävimme Wolf Blassin, Stanley Lambertin, Grant Burgen ja Kies family vinesin paikoissa maistelemassa usein kahta punaista ja kahta valkoista sekä jotain erikoisviiniä. Yhdessä oli tarjolla suklaaporttia, parissa ihanan makeaa Muscatia, viimeisessä sain lasiini spacklin rediä eli kuplivaa merlot-punaviiniä. Se oli erikoista! Koko päivän kierrokselle tuli hintaa 90dollaria tuhdin lounaan kera, joten retki kannattaa ehdottomasti. Taittaessamme välimatkoja eri tilojen välillä kuskimme myös kertoili kaikkea viininvalmistuksesta ja Barossa Valleyn seudusta.

Eilen ja tänään olen taas kuluttanut aikaa kaupungilla pyörien ja ilmaisia museoita koluten. Täällä muunmuassa luonnontieteenmuseossa oli elävä ampiaispesä ja terraarioissa vaikka mitä matelijoita ja hämähäkkejä. Ei tarvinnut tyytyä pelkkiin täytettyihin eläimiin... Nyt kuitenkin jännitys tiivistyy, sillä kahdelta minut ja kaksi saksalaista kimmaa haetaan isäntäperheeseen, missä meidän on ruokaa ja punkkaa vastaan määrä autella perheen pitämän Middle beach caravan parkin ylläpidossa ja ympäröivän luonnon siivouksessa. Paikka on kuvauksen mukaan vain 40 minuutin matkan päässä Adelaidesta, mutta silti keskellä "puskaa" niin kuin täällä sanotaan. Uuteen seikkailuun siis syöksytään!

Spåralla biitsille

Tänään lähdin rannalle, sillä lämmin päivä ei olisi muuhun sopinut! Hyppäsin keltaisen ratikan kyytiin ja puolen tunnin jälkeen olin Glenelgissä, pienessä merenrantakylässä Adelaidesta etelään. Minulla oli taas onnea matkassa, sillä satuin paikkaan juuri keskelle siellä järjestettäviä kansainvälisiä vesipelastuskisoja. Pohjoisista hengenpelastuskilpailuista nämä poikkesivat ainakin siinä, että yhtenä lajina oli juoksu hiekkarannalla. Kisaajat starttasivat makuuasennosta ja pinkoivat muutaman kymmenen metrin matkan niin nopeasti kuin pystyivät - matka varmaan imitoi matkaa hengenpelastustornista veteen... Muina lajeina oli tietty uintia, surffilaudan tyyppisellä laudalla kilpaa melomista sekä kumiveneellä ajoa. Saloissa liehui myös Suomen lippu eli ilmeisesti joukossa oli myös kotimainen kisaaja.

Ah, oli virkistävää olla taas meren ääressä pitkästä aikaa ja tuntea viilentävä tuuli iholla. Vaikka keskipäivän auringossa oranssin pallon voiman kyllä tuntee! Silloin ei rasvat riitä vaan kuljen ympäriinsä huiviin kietoutuneena. Ja rannalta löytyi paikka varjosta jykevän laiturin alta, muiden ei-niin-auringonpalvojien vierestä. Kummasti ei ollut kiire minnekään.

Ohessa myös kuva nyt lilana kukkivasta puusta.

Adelaide

Saavuin eilen illalla Adelaideen, Etelä-Australian osavaltion pääkaupunkiin. Leuto ilma ja ratikoiden kolina lupailivat hyvää, mutta toisena iltana tunnen jo nähneeni kaiken tarpeellisen.

Lähdin aamulla toiveikkaana liikkeelle ja katsastamaan joka vuotista jouluparaatia, joka Adelaidessa järjestetään. Oli huvittavaa, kun tontut pyyhkivät hikeä otsiltaan meikkien valuessa pitkin pulleaa naamaa. Minä odotan kesää ja kalenterin mukaan on joulu tulossa! Ihan friikkiä! Mutta kulkue oli hieno, ja pitkä. Pari tuntia. Monta soittokuntaa joululauluineen ja erilaisia esiintyjiä. Ja kaiken kruunasi tietysti joulupukki... Hou, hou! Paraatin jälkeen jatkoin hortoilua pitkin keskustaa, katsastin Art Gallery of South Australian. Ilmaisessa museossa (useimmat museot täällä on ilmaisia) oli esillä mm. australialaisen Anna Platten huikaisevan tarkkoja, mielikuvitukseltaan ja teemoiltaan hieman Dalin taiteeseen verrattavia maalauksia, suosittelen googlaamaan tuon nimen!

Muun ajan kiertelin katuja, poikkesin kaupungin puutarhaan ja tutkin vihannesmarketin notkuvia kojuja. Mutta päivässä nämä pääasiat on jo nähty. Ennen tänne tuloani pari kehui kaupunkia ja pari haukkui tylsäksi, minä yhdyn tylsään kantaan. Tänne kannattaa poiketa, mutta ei jäädä. Huomenna suuntaan rannalle, Glenelg-nimiseen merenrantakohteeseen ja alkuviikosta meinaan lähteä maistelemaan viinejä läheiseen viinilaaksoon... Ehkä nämä virkistävät niin, että kaupungista jää postiivinen jälkimaku.

Hostellisuositus Adeleideen matkaaville on Hostel 109. Siisti ja rauhallinen, hostelli, jossa ilmainen netti, tee ja kahvi. Sijainti lähellä keskustaa. Yö neljän hengen dormissa 27€. Ja mikäs tässä hostellin parvekkeella on nostaa jalat tuolille ja nauttia pimeän illan tunnelmasta...

Melbourne cup

on ohi ja samoin on pian ohi oleskeluni Halls Gapissa. Todella haikeaa ja samalla aivan mahtavaa! Odotan innolla pääseväni näkemään uuden kaupungin, Adelaiden, uuden luontokohteen eli Kengaroo Islandin ja mahdollisesti uuden HelpX-perheen, pyyntö on jo läheletty. Mutta ennen näitä viimeisten päivien tapahtumiin. Viimeiset työpäivät olivat todella hulluja ja sunnuntai kassalukujen mukaan vilkkain päivä koko kaupanpitäjien 40-vuotisessa historiassa! Voitte siis kuvitella, että väänsimme palloja tauotta kello 11 ja 17 välillä koko sunnuntain ja jono tiskille kiemurteli taukoamatta kynnykseltä asti. Mutta nyt ne velvollisuudet ovat ohi, ja autan enää siivoamaan hostellin huoneita parina viimeisenä päivänä ja saan yhden ilmaisen yöpymisen. Täältä lähteminen tuntuu kyllä kuin lähtisi kodista, mutta kuten sanottua, niin paljon on nähtävää ja koettavaa, että liikettä ei voi kokonaan pysäyttää.

Jäätelöä myydään joko tötteröön tai kuppiin.



Eilen oli sitten se kauan odotettu Melbourne cup-päivä. Minä olin ostanut yhteiseen pöytaan kaksi isoa viipaletta vesimeloonia ja lainannut pomon vaimolta vihrean topin ja pinkkilierisen olkihatun juhlistamaan tilaisuutta. Juhlapaikalla videotykistä näytettiin jokainen lähtö, joita mahtui päivään kymmenen. Siinä istuttiin pöydän ympärillä, juteltiin, syötiin kaikkien tuomia hyviä napostelravia, juotiin kuplivaa ja lyötiin vetoa kunkin kisan voittajahevosesta. Yksi veto maksoi joka kaksi tai viisi dollaria, ja päälähtöön eli kello kolmen Cup raceen sai hevosen kahdellakympillä. Minulla ei ollut onnea vedonlyönnissä, mutta esimerkiksi pääkisan voittajan veikannut sai palkinnoksi 250dollaria. Ei paha..

Melbourne Cupin fiilista.

 Hattuni

 

Tänään pöyräilimme Hong Kongilaisen kimman kanssa piknikille järven rannalle ja pian olisi iltapäivä aktiviteetin aika. Arvon tässä lähteäkö uudelle pyörälenkille vai kävelylle Venuksen kylpyaltaille, mutta sitä ennen hieman vesimeloonia.

Odottavalla kannalla

Viikolla niin hiljaiseksi käpertynyt pikkukaupunkimme herää huomisesta alkaen eloon Melbourne cupin merkeissä. Tiistaina Melbournessa järjestetään isot laukkakisat, jotka saavat koko Australian juhlatuulelle. Päivä on kansallinen pyhä, ja siis hyvä syy pitkään viikonloppuun. Tulevina päivinä tänne odotetaan oikeaa yleisöryntäystä, jokainen hostelli ja karvaaniparkki on täynnä ja minäkin muutin viikonlopun ajaksi hostellia pitävän pariskunnan luo asunaan. Sain oman huoneen, parivuoteen ja mikä parasta, suihkuun ja vessaan ei tarvitse kävellä ulkokautta!

Töissä pakastimet on tilattu pullolleen jäätelöä ja huomisesta povataan hullua päivää. Ehdin tuskin istua sillä jädeä on saatava asiakkaille liukuhihnalta. Mutta enää on kolme päivää töitä jäljellä, joten eiköhän tähän loppurutistukseen riitä voimia! Tänään olikin kuin tyynyä myrskyn edellä, hiljaista kuin huopatossutehtaassa.

Muutenkin viikko on ollut hiljainen. Yhden luontokävelyn tein tiistaina Venus baths-nimiselle pienelle vesiputoukselle, mutta muun ajan olen ahminut suklaata ja suunnitellut seuraavaa siirtoa. Hostelli Adelaidesta on varattu, seuraavaksi täytyy ostaa dösälippu...