Tuulinen kevät

Toinen viikko farmilla on pian kulunut. Korjauksena edelliseen tekstiin jaamme aamupalaa viidellesadalle lehmälle, ja se on ollut myös tämän viikon aamurutiinia. Yöt ovat kevään saapuessa hieman lämmenneet, eikä alle viiden asteen olla enää menty. Illalla tv:tä katsellessakin on ollut melkein lämmin. Kevääseen kuuluvat tuulet vaan riivaavat ja pari päivää onkin ollut päällä kovan tuulen varoitus yli 100kilometrin tuntivauhdilla puhaltavista tuulista. Rouva on ainakin menettänyt yhden heinäsuojansa tuulelle, uusi maksaa 26 000dollaria... Eli halpaa huvia tama farmin pitaminen ei ole. Lehmien aamupalakin eli kerallinen heinaa maksaa sesongista ja heinan laadusta riippuen 60-100dollaria ja me jaamme lehmille joka paiva 12-14 rullaa tata hienaa. Alkaa nain sisalta pain katsottuna hahmottua tamakin ammatti tai oikeammin elamantapa seka syomani lihan alkupera!

Rutiinin lisäksi viikkoon on mahtunut jänniä kokemuksia. Maanantaina saimme seurata vasikoiden korvamerkintää ja rokotusta sekä isompien lehmien sarvien lyhennystä. Paljon ne pistivät kaikki hanttiin käsittelyssä, mutta koska yhdelläkin oli sarvi kasvamassa silmäkulmata sisään on toimenpide ilmeisen tärkeä... Maanantaina jahtasimme myös aidan väärälle puolelle eksynyttä vasikkaa, jotta saimme ahdistettua sen aitauksen nurkkaan ja työnnettyä aidan raosta emon luo oikealle puolelle laidunta. Siinä hommassa tuli nähtyä mihin olosuhteisiin nelivetomaasturit on tehty! Täällä karjaa ajetaan joko hevosten tai maastureiden avulla, rouva käyttää hommaan avolava-nelivetoaan. Siina sai pitaa kauhukahvasta kiinni, kun rouva painoi kaasua kumpuilevalla ja kuoppaisella laitumella, meno oli kuin parhaassa vuoristoradassa. Hyvä, että oli se kauhukahva ulottuvilla ja turvavyö kiinni!

Toisen kerran maasturin kätevyys nähtiin keskiviikon ketunmetsästyksessä, jota pääsimme seuraamaan lähietäisyydeltä maasturin kyydistä. Jännää katseltavaa se olikin, kun kymmenen ratsukkoa koiralauman ymparoimana kulkivat pitkin keltaista laidunta komeiden eukalyptuspuiden välissä. Saaliina oli kolme kettua, jotka ovat ulkoa tuotuina uhka Australian omalle eliostolle samoin kuin karjalle. Jahdin päätyttyä oli järjestetty antelias nyyttäri-kakkubuffet vaikka minkälaisten leivonnaisten kera.

 parempi kuva puutarhasta, missa joka paiva kuokin

Joka ilta ollaan seurattu paraolympialaisia, joissa tuntuu olevan todella paljon australialaisia urheilijoita kilpailemassa. En vain ole osannut vastata onko Suomi lähettänyt yhtään urheilijaa näihin kisoihin... Katsotaankohan niitä edes Suomessa? Big Brother tuli myos tsekattua eilen ja ihan sama meno tuntuu taalla oleva kuin Suomessa: haasteita, epailyksia toisesta talosta, haatoaanestysta ja nuoria osaanottajia. Hurjaa menoa siis.

Taman paivan ohjelmasta on myos mainittava, kavin nimittain laheisessa pikkukaupungissa Paynesvillessa kiertamassa Raymond Island-saarelle tehdyn koala-kierroksen. Koaloita on tuotu saarelle suojaan petoelaimilta, ja nyt siella voi kayda kavelemassa ja spottailemassa luonnonvaraisena elavia otuksia suoraan kotipuissaan. Puolen tunnin kavelun aikana nain 19 koalaa. Siella ne korkeallakin puun latvuksessa nukkuivat tiviisti huolimatta edelleen puhaltavast kovasta tuulesta. Allapari kuvaa saarelta ja viimeisena kuva kaupungista. Muita nakemiani elaimia tanaan oli muutama musta joutsen ja parvi pelikaaneja.

Seurava postaus tuleekin sitten eri osoitteesta, silla lahden jatkamaan matkaa uusiin seikkailuihin. Ensin on tarkoitus yopya yksi yo Lakes Entrance-nimisessa paikassa laheisten suurten jarvien seudulla ja sitten painaa Melbournen sykkeeseen. Kuulumisiin, toivottavasti paasen nettiin jo heti maanantaina!