Melbourne

Tänne asti on nyt päästy. Toivo hyvästä säästä kariutui heti ekan illan jälkeen, nyt on taas keväisen tuulista, sateista ja viileää. Mutta kyllä sitä ehtii elämässä hikoilla, vaikka voisi kyllä luulla suomalaisen välttävän kylmää viimeiseen asti.

Kaupungista tuli heti kättelyssä hyvä fiilis, joka on kestänyt. Tämä paikka on täynnä väriä, tyyliä, ihmisiä ja elämää. Elämä ei selvästi ole yhtä rentoa, iloista ja turistiorientoitunutta kuin Sydneysä, mutta mielenkiintoa ja katseltavaa riittää enemmän (katseltava ei tosin viittaa ainoastaan nähtävyyksiin vaan myös erikoiseen silmänruokaan). Kaupoissa on jänniä, värikkäitä vaatteita, rakennuksissa hullunkurisia koristeita ja taidegallerian seinä voi olla puhallettu kuin ilmapatja. Tämä on vähän kuin Rotterdam Hollannissa; tiilitalon päältä vyöryy yhtäkkiä vihreää limaa ja metron uloskäynnin katos on punasävyisten kuutioiden rytmittämä.

Kaupunkiin voi tutustua ilmaisen turistispåran kyydissä, jonka testasinkin, mutta mielummin kulutan päivät kävellen. Hieman ylös ja alas mäkisiä katuja, välillä iisin hintaisia sushirullia (2-3dollaria viiden sentin pötkö) tai höyryävä pasteija. Kamera valmiiksi... Myönnän, että olen vain paistatellut päivää täällä, niitä auringon säteitä mitä pilvien läpi on siivilöitynyt. Maanantaina kurvaan bussin kyydissä Great Ocean roadille ja sen jälkeen alkaa työn tai uuden Helpparipaikan metsästys ihan todenteolla. Ihmeellinen matka tällainen, joka ei lopu viikon parin jälkeen vaan jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu...