lauantai 1. syyskuuta 2012

Bairnsdalessa karjakkona

Mistähän sitä aloittais... Olen nyt viettänyt vajaan viikon Bairnsdalessa neljä tuntia Melbounesta itään lihakarjatilalla, rouvan ainut tulonlähde on tämä lihakarja. En ole aiemmin päässyt nettiin, sillä farmirouva ei käy kylillä kuin harvakseltaan ja talossa ei meille helppereille ole netinkäyttöön mahdollisuutta, siitä tämä hiljaisuus.

Mutta asiaan: jokainen päivä alkaa herätyksellä 6.30 ja klo 7.30 ajamme 300päistä lihakarjalaumaa ruokkimaan hetken ajomatkan päähän talosta. Rouva ajaa traktorilla heinäpaaleja aitaukseen ja me hätyyttelemme nälkäisiä eläimiä kauemmas paaleista päästäksemme kietomaan niitä ympäröivät muoviverkot auki. Välillä keräämme lantaa puutarhalannoitteeksi. Ja täytyy sanoa, että ekana päivänä hirvitti kävellä suoraan isojen lehmien sekaan! Onneksi kyseessä on kuitenkin lady-lauma, joka pelkää päästelemiämme kehoituksia pysyä erossa ruoasta niin kaun kuin me olemme paalin lähellä. Siinä hommassa menee noin tunti. Sitten tulemme takaisin talolle, juomme kupin teetä ja juttelemme.

Loppupäivä ruoka- ja teetaukojen rytmittämänä kuluu rouvan kahdella kasvimaalla kuokkien ja pihapiirissä olevia hevosia, lehmiä, koiria ja kissoja katsellen. Teetä juodaan paljon, ja ennen kuin sain tietää, että käyttämämme vesi tulee osin taivaalta, ihmettelin päivän niin lukuisia teehetkiä. Ihan hyvä se vesi onkin keittää ennen juomista!

Nukkuminen on myös oma lukunsa. Täällä Etelä-Australiassa se talvi siis on ihan totta eikä talo ole lainkaan lämmitetty! Lämpötilan laskiessa joinain öinä lähelle nollaa ja muinakin vähintään viiden asteen kieppeille, on vain kääriydyttävä neljän paksun peiton alle kuumavesipullon ja villasukkien kanssa. Aamulla herätessä sänky on ihanan lämmin, eikä tekisi millään mieli nousta ylös kylmään huoneeseen vetämään kalsareita jalkaan.

Mutta hieno kokemus tämä kokonaisuudessaan on! Kakadut, lorit ja pinkkirintaiset harmaat papukaijat lentelevät taivaalla kuin varpuset meillä ja niitä on hieno katsella ja kuunnella. Välillä ne pyrähtyvät puihin istumaan ja antavat tarkkailla itseään lähemminkin. En olisi ikinä uskonut katsovani papukaijaa vapaana omassa elinympäristössään niin läheltä. Viikon ajattelin täällä vielä olla, sitten voisi olla aika katsastaa työpaikkaa...

Alla pari kuvaa aamun ruokittavista ja maisemista, missä kuokin maata.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

onpahan työmaa, sitä alkuperäistä "tehdasta", niin sitä pitää....

Anonyymi kirjoitti...

Onpahan jännä työpaikka. Ja yllättävää, että lämpötila laskee noin alas. Ihania kuvia! -M