torstai 2. elokuuta 2012

Kisat jatkuu

Aijai mitä nautintoa tämä on! Syy nauttia lomasta sohvalla istuen: seurattavana kenttäratsastusta, purjehdusta, judoa, uimahyppyjä, rantalentopalloa, lentopalloa, sulkista, maantiepyöräilyä, korista, soutua, kaksikkokoskimelontaa, tennistä, voimistelua... Huomenna kai alkaa yleisurheilu. Harvaa kamppailua viitsii katsoa alusta loppuu, mutta ei se olekaan idea. Hauskaa on napata tarjonnasta kaikkea tutustuttavaa ja ihmetellä missä kaikessa sitä voidaankaan kisata. Saa nähdä kiinnostavatko seuraavat olympialaiset näin, kun tänä vuonna on jäänyt näin värikkäiden olympiarenkaiden kahleisiin.

Kisoja seuratessa olen myös aloittanut pakkaamisen. Huomasin juuri, ettei 75 litran rinkka niin suuri olekaan (tai olisi ehkä ollut hyödyllistä käydä partiossa, että olisi rinkan oppinut pakkaamaan)! Kaiken rullaan, sullon muovipussiin ja rankkaan vähänkin epäilyttävät pois matkasta, ja silti tuntuu hurjalta saada vuosi mahtumaan yhteen kantimeen. Sitä paitsi kassini painaa yksinään jo suhteellisen paljon toivottavasti tukevan kehikkonsa takia eli lisäkilojen pelossa ei auttaisi ihan kaikkea painavaa selkään pakata. Voihin, voihan! Ja jännitys senkun tiivistyy, maha on täynnä herhiläisiä ja hyvää vauhtia menossa hermoilusta sekaisin... Olen myös sanonut muutamille ystäville heipat, ja sekös myös on saanut jännityksen nousemaan. Yllätin aamulla itseni miettimästä, ettei tää sittenkään ollut yhtään hyvä idea. Miksen voisi vaan palata arkeen ja ajella kodin, duunin ja tapaamisten väliä tyynen rauhallisena kuten muut neljän ruuhkassa istuvat kanssamatkustajat. Helppoa se olisi, muttei silti helppoa.

Eli ei siis peruutusvaihdetta päälle vaan sopivasti kolmonen silmään ja rauhallisesti eteenpäin. Kaksi viikonloppua vielä. Melkein toivoisin, etten olisi tehnyt kaikkea suunnittelua ja varustautumista niin aikaisin, jotta nyt olisi kaamea härdelli päällä eikä ehtisi miettiä mitään ylimääräistä. Tosin onpa nyt se aika tavata kavereita ja vaikka vaihtaa maata kuten eilen Tallinaan. Tai tänään Thaimaahan, tosin vain buffetin muodossa. Hermoilu on yhtä hermostuttavaa kaaoksen kuin tyyneyden keskellä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

hurjia ovat temput kisoissa,ihmtellä täytyy kaikkia liikkeitä voimistelussa, peleissä ym. ym. arvaa vaan jännittääkö sukulaisia.....

Anonyymi kirjoitti...

Minulla aina viimeinen yö menee tosi
huonosti nukkuen. Näin, vaikka on
tullut jokunen kerta lähdettyä.
Älä epäile lähtöäsi, sillä sinua odottaa elämäsi seikkailu, jos nyt et lähde niin se vaivaa koko lopun ikäsi. BON VOUAGE. e.

Anonyymi kirjoitti...

Piti olla BON VOYAGE. e.