keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Liikunta antaa hyvän meiningin!

Olen tuuriliikkuja. Pyöräilin kesällä duuniin, niin kauan kunnes pyörä meni rikki. Sen jälkeen keksin, että ratikan päättäriltä on sopivan pituinen matka työpisteelle, joten siten kuljen työmatkani. Maanantaisin on edelleen lenkki. Ja keskiviikkoisin vihdoin sali! Ollaan käyty nyt seitsemän kertaa ja vaikka käymme hikoilemassa ainoastaan kerran viikossa, muutoksen huomaa jo ihan hyvin. Allit eivät ehkä kiinteydy huimaa vauhtia eivätkä pakarat vastusta painovoimaa sen paremmin kuin ennenkään, mutta jaksamisessa ja pienissä lihaksissa muutoksen tuntee. Kerta viikkonkin jo vetää selkää ryhdikkäämmäksi ja hartioita vetreämmiksi. Siinä Kisahallin ikkunassa on yllättävän hauskaa pomppia alkulämmittely sillä stepperin sukulaislaitteella, jossa kädet ja jalat vispaavat vuorotahtiin. Toki jengi katsoo, harva ohikulkija pystyy tuijottamaan vain eteensä, mutta sitten minä katson takaisin, tai ihailen vastapäisen pubin jouluvaloja. Ja usein vieressä pomppii joku kymmenen vuotta nuorempi meikit naamassa, jolloin minä olen turvassa :)


Olen ennen ollut himoliikkumisajattelun orja. Mietin, ettei salilla kannata käydä, jos sinne ei ehdi yli tunniksi kolmea kertaa viikossa. Pyh! Nyt huomaan, että tunti kerran viikossa riittää mainiosti, kuitenkin sitä tulee hyötyliikuttuakin aina jotenkin muutenkin. Ennemmin liikun ulkoilmassa matkalla jonnekin enkä vain polje yksin paikallani, mutta salille kun saa kaverin, muodostuu viikottaisesta rutiinista myös sosiaalinen tapahtuma.

P.S. Kisiksen salikortti maksaa vain 36e/10krt

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

hyvä kun joku jaksaa liikkua noinkin säännöllisesti ... itse katselisin muita, jos joutuisin salille voimistelemaan, huh huh ....