Kaupunki-huivini

Tänään yhdistinPOM-Amsterdamin New York huivin keltaiseen paitaan ja harmaata näkyi vain aluspaidassa. Ihan mukavasti sopi näinkin päin, eikä minulle mikään määrä keltaista ole liikaa! Korvakoruina Hollannista ostetut suikulat, joista tulee mieleen moderni taide, tai nykydesign. Pahoittelut kuvien huonosta laadusta, kunnon kamerani on tänään muualla kuin missä minä olen ja kuvat on napsittu puhelimella.

Päivällä kevät näytti jo merkkejä tulostaan, vaikka pakkanen toki paukkuukin hyvissä sydäntalven lukemissa. Valo ja aurinko vaan ovat niin vahvoja kevään merkkejä, ettei malta enää miettiä ilman lämpötilaa, ihailee vaan piristävää, valostuvaa taivasta!

Toinen kotiutuminen

Tämä viikko on hurahtanut ohi aivan huomaamatta! Olen tehnyt hieman ylitöitä, huhkinut salilla ja potenut matkakuumetta. Nyt onkin hyvä aika palata tänne päivittämään meininkiä. Kotuiduin tänään tammikuun toiselta Ruotsin reissulta. Meno oli hieman eri kundikaverin kanssa matkustaessa, ja tämä näkyy kuvissa. Pääosassa olivat ruoka, laiva ja rentoutuminen.

Perjantaina startattiin kymmenisen minuuttia myöhässä koko laivan ollessa aivan täynnä, viimeiset matkustajat siis kiirehtivät putkesta laivaan lähtöajan jo mentyä. Me olimme tapamme mukaan hyvissä ajoin kuvaamassa fiilistä.

Ruotsissa on kiva käydä venyttämässä leukoja ja nautiskelemassa tuo Big King XXL-menu Burger Kingissä. Ei tarvinnut tämän jälkeen lämmintä ruokaa kuin seuraavan kerran yhdeksän maissa El Captainissa. Siellä tarjotun naudan ulkofilée pihvin myötä muutin suhtautumistani ulkofileeseen, voi mitä lihaa, nam! Lauantaina taas söin maukkaat lampaan kyljykset, aijai! Sinne vaan herkuttelemaan, kun matkustatte näillä Itämeren kuningattarilla.

Ja jälkiruokahan maistuu aina, etenkin Galleriasta ostettu mangojäätelö...

Minun reissuni kohokohta oli Musik- och teatermuseet, missä lukuisia kieli- ja lyömäsoittimia pääsi soittamaan itse. Olen pitkään, todella pitkään haaveillut harpun soittamisesta, ja eilen tämä toive toteutui. Nousin oikein varpailleni vedellessäni harpusta korkeimpia säveliä ja leijuin lopulta onnellisena ulos museosta. Museon sivut täällä.

Iltaisin ehdittiin myös ottaa zipit drinkistä ja kuunnella bändiä.

Sunnuntai avautui upeassa auringonpaisteessa, joka paistoi ensin makeesti sisään hytin ikkunasta ja ihastutti vielä kannella.

Hmm, vaalit

Oletteko huomanneet, että Amerikkalaisissa leffoissa kuvataan vaikeassa elämäntilanteessa oleva mies usein ajamassa partaansa ja pohtimassa elämäänsä. Parran ajon lomassa siis herra pysähtyy tuijottamaan peilin kautta itseään silmiin ja miettii syntyjä syviä. En ole koskaan huomannut, että naisia kuvattaisiin pohtimassa samalla, kun he ajavat säärikarvojaan. Tai kun he laittavat tukkaansa. Ensin mainitussa nainen ei tosin katso itseään peilistä ja toiseksi mainitussa pysähtyminen pohtimaan ja tuijottamaan itseään silmiin saattaisi olla kohtalokasta kampauksen onnistumiselle, kädetkin väsyisivät nopeasti. No voi sitä muuten vaankin seisahtua tuijottamaan itseään silmiin veden loristessa lavuaariin, niinkin jenkkileffoissa usein tehdään...

Vaalijälkiruokana porkkanakakkua *mums*
 

Pohdin tässä vaan, että ajoikohan Paavo Väyrynen tänä aamuna partaansa peilikuvaansa tuijottaen. Olen ehdottomasti Haaviston puolella, mutta eilen illalla Väyrysen maata viistävät suupielet saivat säälimään suomen politiikan ikuista optimistia. Hän yritti täysillä, ja ylsi aivan uskomattoman lähelle toista kierrosta ainakin lehtien mukaan tyhjästä ponnistaen. Toivottavasti hän ei jää liian pitkäksi aikaa tuijottelemaan peiliin ja syvälle silmiinsä, ettei partavaahto ala polttaa leukaperiä. Mutta presidentinvaaleissa tosiaan mennään sitten toiselle kierrokselle, ja oma ehdokkaani ylsi juuri sinne! Jännitys jatkuu vielä pari viikkoa ja varmaan taas ekoina mahdollisina päivinä käyn äänestämässä ennakkoon. Voi jumbe, mukavaa jännätä tällaista asiaa vieläpä niin, että molemmat miehet näkisin yhtä mielelläni Suomen presidenttinä.

Suosituksia

Useissa blogeissa kirjoittajat kertovat mieltymyksistään, uusista löydöistä ja muutenkin antavat kaikkia kivoja suosituksia lukijoille. Monen blogin mauste ovat nämä suositukset, asiat, joita joku on kokeillut ja hyväksi havainnut. Minulla on nyt teille yksi suositus! Olen seurannut syksystä lähtien aivan mahtavaa tv-sarjaa ykköseltä. Sarja tulee näin lauantai iltaisin kello 22-22.30. Sattumalta syksyllä kotona ollessani nappasin ykkösen päälle ja nauluiduin katsomaan Viimeistä päivää. Sarja kertoo syöpään sairastuvasta naisesta, joka haluaa säilyttää elämänsä entisellään niin kauan kuin suinkin voi. Sarjassa on seurattu naisen matkaa oman sairautensa hyväksymiseen ja sen kertomiseen perheelle, hänen yllättäviä, mutta ymmärrettäviä tempauksiaan ja lämmintä pohdintaansa elämän katoavaisuudesta ja arvosta. Toisaalta pinnalla ovat myös vaikean asian kertominen läheisille, asioiden hyväksyminen ja vääjäämätöntä vastaan taisteleminen. En usko, että on liian myöhäistä alkaa seurata Cathyn, sarjan päähenkilön, elämää. Enkä tajua, miten en ole suositellut tätä sarjaa aiemmin! Viime viikon jakso näkyy vielä hetken Areenassa, tämän linkin takana, tämän viikkoisen jakson löydätte samoilta sivuilta piakkoin.

 kuva lainattu (http://www.yle.fi/ulkomaiset/sarjat_ao2.php?id=1814)

Sopi hyvin tämän illan jakso illan teemaan. Istuskelen itsekseni kotona, nautin täysin siemauksin rauhasta ja punaviinistä. Aikainen aamuherätys (nousin kuudelta ja olin jo 7.20 töissä) ei paina, vain nuuduttaa jännästi viinin lämmittäessä. Pohdin tässä, että tämä on taas hyvä ilta yksinoloon. Tultuani kotiin kaupungilta, tein kanawokkia, ja nyt tulee toinen suositus: kalakastike on aivan mainiota itämaisen tai thaimaalaisen, mielekkään suolaisen ja vivahteikkaan maun saamiseksi vihannespitoiseen kana- tai äyriäisruokaan. Se sopii niin katkarapujen kuin kanan seuraksi ja saa maut nousemaan pintaan! Muunmuassa Santa Marialta saa tätä oivaa kastia. Laitoin pannulliseen 2 ruokalusikallista, hyvää tuli. Harmi vaan, että useat teistä ovat ehkä jo liiankin tuttuja tämän tuotteen kanssa? Eli te, jotka ette ole, kokeilkaahan!

Tänään ylitöissä

Toiset makeet sukat, viime jouluna lahjaksi saamani, piristivät päivää. Nyt mennään tyylissä vaikka Los Angelesiin!

Suuhygienistillä

Sain lähetteen suuhygienistille maanantaisen hamppiskäynnin jälkeen. Olin lääkärin mukaan laiminlyönyt hampaiden hoitoa, koska hän totesi, että reiän alut voidaan pysäyttää huolellisella hoidolla ja fluorihammastahnan käytöllä, nyt jouduttiin kuitenkin yksi vanha alku paikkaamaan. Oli mennyt reikä kiilteen läpi. Tarkennuksena, käytän hammaslankaa joka ilta, mutta hampaani ovat aika surkeat ihan luonnostaan. No kokemus aina kannattaa, ja niinpä tilasin ajan hygienistin kynsiin.

Jo tiistaina kaveri, itsekin hyggari, kehoitti ostamaan Sensodyneä koska kuitenkin käsittelyn jälkeen hampaita vihloo. Joku toinen totesi samaa ja tyynnytteli vaan ettei itse käsittely välttämättä kovin paljoa satu, tosin sekin riippuen tekijästä. Tänä aamuna olin aivan varma, että käsittelyssä maatessani lasken sekuntteja kidutuksen loppumiseen ja astuessani ulos hammaslääkäristä huulieni välistä tuleva kylmä ilma vihloo niin, etten kykene kävelemään ulkona vaan joudun ottamaan taksin kotiin. Ja Sensodynehan oli tietty jääny ostamatta...

Nyt käynin jälkeen olen tyytyväinen ja helpottunut. Hoitaja selitti koko ajan tekemäänsä, vältti vihlottamasta turhia ja antoi vielä kotiin viemisiksi erinäisiä itsehoitouotteita hammasväliharjasta suuveteen, ruoan jälkeen olisi kuulemma parempi käyttää täysksylitolitabletteja. Siihen totesin, että se onkin hyvä idea, sillä kova purkan juhaminen saa leukanivelen särkemään. Lopputuloksena on ihan mukava tunne, tosin ei niin mullistava kuin ajattelin. Mutta ainakin tiedän, että nyt suuni on syväpudistettu eikä hammaskiveä ole enää edes ienten alla! Eikä vihlo yhtään :)

Tänään töissä

Tänään pidin päällä sukkia, jotka luokittelin joskus melkein aarteiksi. Ostin nuo Ralph Laurenin sukat Aleksin Kuusiselta, olin varmaan 16 tai 17. Kuka edes muistaa milloin Kuusinen oli vielä olemassa? Merkit merkitsivät silloin paljon, näitäkin sukkia on siksi tullut pidettyä hyvin hyvin harvoin. Yhdistettynä noihin Redfootin ballerinoihin oloni oli kuin japanilaisella teinillä, minusta nimittäin tuntuu, että he yhdistävät taitavasti pastelleja ja vahvoja värejä samoin kuin erilaisia kuvioita. Tekevät yhdistelmiä, joiden ei aina mieltäisi sopivan yhteen. Toisaalta epäsopivat yhdistelmät voivat olla hyvin hauskoja, ison kokonaisuuden pieni juju.

Kotiutuminen on kivaa

Eilen astuin aamulla taksista, otin kahvia ja sipsejä aamupalaksi, ja kotuiduin taas yhdeltä reissulta. Risteilymme oli oikein onnistunut, vaikka menomatka kynnettiin hyvin toiselle kyljelle kallistuneina kovan pohjoistuulen takia ja takaisin tullessa keinuttiin myös hieman. Tukholmasta löytyi (minulle) uusi kahvila, missä on tosi manee panorama yli Sergelin torin ja Tukholman kattojen, suunta vaan hisseillä Kulturhusetin viidenteen kerrokseen ja porkkanakakkua nauttimaan!

Viimeksi oli puhe myös Promodista löytyneistä bilevaatteista, tässä pikaiset kuvaukset tulvamittaisista housuista, paljettitopeista ja painavasta pallokorusta

 

 

Ikuisena niiskunenänä löysin Designtorgetilta hauskan nenäliinan

ja taxfreestä ostin iloksi maailman monimakuisimmat karkkirakeet!

Parin viikon päästä uudestaan :)

Ennakkoäänestys on pop.

Kävin tänään antamassa mielipiteeni Suomen seuraavasta presidentistä vaatimattomasti Prisman postissa. Ovella tyrkättiin vaalilappu käteen ja ohjattiin äänestyskarsinaan. Siellä numero lappuun, tiskillä nimi paperiin ja lurps nuolin äänestyslipukkeen sisältämän kuoren kiinni. Äänestän mielelläni ennakkoon, sillä oikeat vaalisunnuntait ovat mielestäni masentavia. Vaikka aurinko paistaisi kirkkaasti, ei äänestyspaikalta pois kävellessä ole kuin tyhjä olo. Kauan odotettu hetki on ohi, enkä tunne koskaan tehneensä mitään mullistavaa, vaikka aina on mielestäni tärkeää äänestää. Silloin on mahdollisuus vaikuttaa! Vaalikahvit saattaisivat tehdä sunnuntaista mielekkään, kahvin ääressä voisi vaikka spekuloida tulosta... Nyt ainakin on jännä nähdä ketkä menevät toiselle kierrokselle, kuinka lähellä kolmas yltää ja kuka se on, peräti tuleeko toista kierrosta?

Nyt taidan vetäytyä koisimaan, ja jänäämään huomista Ruotsin matkaa. Pitkästä aikaa lähden kahdeksan kimman porukalla laivalle ja Tukholmaan viihtymään. Jotkut lupasivat pakata laukkuun kuusi mekkoa ja neljä paria kenkiä, minä pakkasin yhden mekon ja kahdet kengät. Onneksi Promod Makkaratalossa pelasti, ja ilta-asuja on nyt kaksi - toinen tosin housut ja toppi mallia, kuvia tulossa matkan jälkeen! Kyseisestä kaupasta muuten löytyy mainioita vaatteita normaalille vartalolle, suosittelen kauppaa oikein lämpimästi.

Tässä olisi aika sopiva menopeli meille, Freedom of the Seas.

Vinkkinä vielä kimmoille, olen huomannut D-vitamiinin nauttimisen auttaneen paitsi virkeämmän mielen saavuttamiseen myös muunmuassa fyysisiin pms-oireisiin. Eli ei vitamiineistakaan ihan turhaa puhuta, kaikki naiset vaan purkeille ja pipeteille vitamiineja nauttimaan! Väistyy tylsät kaamoshaitat.

Appelsiinin kuorintaa

Nyt on hyvä aika ostaa appelsiineja. Etenkin Egyptistä tulevat Naval-aplarit ovat mehukkaita ja halpoja, sesonkinsa huipulla. Tänään töissä niiden kuorimisesta tuli oikein taidetta, kun kaverit kahvitunnilla kellottivat kuorintaoperaationi ja arvailivat minun olevan valmis hedelmäni kanssa vasta tunnin taistelun jälkeen. Minulla on nimittäin tapana kuoria appelsiinini käsin, hellävaroen ja lopulta täysin nakuksi. Syön appelsiinini aina hyvin hyvin kuorittuna.

Kun paksun kuoren eteeriset öljyt ovat ensin tunkeutuneet peukalon kynteni alle ja kirvottaneet tuskallisia ilmeitä, alkaa kurinnan nautinnollinen vaihe. Erottelen jokaisen siivun yksi kerrallaan, erotan hedelmälihan sitä suojaavasta nahasta ja sitten hotkaisen oranssin veneen suuhuni. Ison appelsiinin syönti näin, vene kerrallaan kuorien on pieni työmaa ja jätettä syntyy yhtä paljon kuin suuhuni saan tavaraa.

Iltapäivällä kotona tv:n edessä tajusin kuitenkin menetelmäni edun. Keskityn silloin hetkeen. Lukkiuduin siinä kuoriessani kuuntelemaan ranskan tv:ltä tullutta kanadan ranskalaista dokumenttia ja ymmärsin pahimmastakin Quebec-aksentista oleellisen. Quebecissä suurin osa auto-onnettumuuksista johtuu ajajan huomion herpaantumisesta pois liikenteestä hänen esimerkiksi tekstatessaan kännykällään. Kun teidän tulee kuunnella jotain ja todella keskittyä kuulemaanne, ottakaa tekin appelsiini kuorittavaksenne!

Puhelin, joka on kasvanut kiinni käteen!

Siltä tuntuu ei vain usean pienen lapsen isää katsellessa vaan myös omalla kohdalla. Olin tänään vanhempien luona valmistelemassa loppiaisen teehetkeä, ja ikkunasta ulos katsellessani näin pihalla kaksi lasta leikkimässä ja heidän isänsä nojailemassa kiipeilytelineeseen, hänkin leikkimässä, tosin itsekseen älypuhelimellaan. Sen verran myönnettäköön, etten minäkään lihapiirakoiden paistumisen joka astetta ehtinyt seurata tarttuessani joka viides minuutti puhelimeeni. Milloin piti tsekata Facebook, milloin ottaa kuvia tai päivittää kuvatiliä, milloin lukea nettiä.

Muistan nauraneeni pari vuotta sitten Nokian puhelinmainoselle, jossa mainostettiin jotain silloin uutta ja erikoista älypuhelinta. Noin viidentoista ominisuuden joukossa ominaisuus "puhelin" oli sijoitettu viimeiseksi. Silloin oli mielestäni täysin absurdia mainostaa puhelinta ennen kaikkea kaikkena muuna kuin puhelimena. Vielä 2000-luvun puolivälissä normaalin ihmisen luurilla pystyi soittamaan ja lähettämään tekstiviestejä, ja jos sai asetukset tilattua ja asennettua oikein, saattoi onnistua myös multimediaviestien lähetys ja vastaanottaminen. Se oli edistyksellistä. Jotkut saivat puhelimiinsa ircin, mutta kyseistä edistystä vaativat vain hifit ja työssään parempaa luuria tarvitsevat, hehän lukivat jopa sähköpostinsa liikkeessä!

Nyt huomaan miten tuo mainos on omalla kohdalla tullut todeksi, vaikka olenkin muutaman vuoden alkuperäistä jäljessä. Nykyinen luurini on todellakin ensisiajisesti tarkoitettu kaikkeen muuhun kuin siihen puhumiseen. Ja siis yhteydenpitoa tämä ei rajoita, päinvastoin, nykyään pidetään yhteyttä niin monipuolisesti ilman puhetta! Ihanaa, sopii minulle! Hyvin pieneen onkin kutistunut puhelimen käyttö toisille puhumiseen. Ehkä juuri kun sen takia, että luuri on kädessä, vaikkei korvalla melkoisen ajan päivästä aiheuttaa se sen, että jengiä on paljon kivempi nähdä kuin heille soittaa. Kun leivon, puhelin soittaa minulle musiikkia; kun matkustan, luen sillä lehdet; kun en jaksa avata konetta, päivitän sillä blogini; kun hankin wlanin, voin katsoa sillä tv:tä; kun muistan, katson sillä sähköpostit ja kun tiedän etten muista, laitan sinne asiat ylös. Ja viimeisimpänä olen jäänyt täysin koukkuun Instagram-ohjelmaan. Sillä ladataan muiden ohjelman käyttäjien katseltavaksi puhelimella otettuja valokuvia, joista muut sitten tykkäävät tai niitä kommentoivat, tai jopa merkkautuvat seuraamaan tietyn käyttäjän kuvavirtaa. Minusta tuntuikin tänään hullun tärkeältä tarkistaa puolen tunnin välein onko kukaan tykännyt kuvistani tai ehkä joku uusi tyyppi merkkautunut seuraamaan kuvakirjaani. Tällä hetkellä minua seuraa seitsemän henkilöä, vau (ironinen vau!). Nimimerkkini on muuten ccitron eli tervetuloa katselemaan kuviani kellä kyseinen ohjelma löytyy.

Mahdotonta, miten niin käytännöllisestä kapistuksesta on voinut tulla niin identiteettiä määärittävä tai niin käytännöllisen koukuttava. Erikoista myös, että kohdallani puhelimen perinteisin tarkoistus on tekemässä siitä itse pirun: en halua enää käyttää puhelinta puhumiseen vaan ajanviettoon. Toisaalta mielenkiintoista on myös ollut lukea tutkimuksia, joiden mukaan vain noin puolet suomalaisista älypuhelimien omistajista käyttävät puhelimensa ominaisuuksia aktiivisesti ja kokonaisvaltaisesti. Hieman ihmettelen miksi ostaa hieno kapula, jos sitä ei viitsi/halua opetella/kiinnosta oikeasti hyödyntää? Saati miksi maksaa ne monet sadat eurot? Pelkäksi identiteetti-leikkikaluksi tämöinen lituska neliö hieman hupaisa, vaikka toisaalta moniko valmistaja enää tekee "normaaleja " puhelimia. Saanen ihmetellä ja ihmetyksellä lukea DNA:n tutkimusta asiasta, linkki siihen täällä.

Tarkoitukseni oli tutkailla asian nimeltä matkapuhelin käyttökaaren kehitystä lyhyessä ajassa täydellisestä käyttöesineestä viihdekeskukseksi ei esitellä huippukykyjäni kapulan hyödyntäjänä. Miten te käytätte puhelimianne? Onko teillä älypuhelin sykkimässä kuumana taskussa vai kylmän pöydällä, ja miksi?

Huivi lahjaksi itselleni

Pieni päivän tyyli-katsaus tähän väliin, en ole taas ihmeempiä parina viime päivänä hommannutkaan. Yrittänyt lukea yhtä kesken jäänyttä pokkaria alta pois, että voin aloittaa joululahjakirjoista nauttimisen. Nyt menossa Frédéric Beigbederin L'Égoiste romantique, minäkertojan päiväkirjamerkintöihin perustuva kuvaus varsinaisen egoistin arjesta. Slangia, mietelauseita, juhlimista ja Euroopan kaupunkeja. Hyvin huvittava teos..

Mutta siis siihen päivän stailiin. Farkut oli päällä tietty, tumman harmaa trikoopaita eilisen alelöytö Sisleyltä ja sokerina kaulalla POM Amsterdamin huivi. Ihastuin tyyliin kesäisellä Amsterdamin matkallani, mutta olin vikana päivänä putiikin löytäessäni tuhlannut liikaa rahaa, joten huivi jäi ostamatta. Nyt sitten loistava netti kauppa (toimitus kahdessa päivässä) palveli ja sain himoitsemani New York huivin, jossa on siis Nycin siluetti painettu mustalle ja harmaalle taustalle (kääntöhuivina siis toimii). Omalaatuinen epäsymmetrinen malli mahdollistaa kietaisun kaulan ympäri ilman, että suun edessä on kilometriä kangasta. Myös keltaiset kanttaukset miellyttävät <3

Huivintekijän sivut täällä.

Nyt istun ja otan keltaisen huivikutimen käteeni. Vaikka pipo voi mennäkin uusintaan, kaulahuivista meinaan vielä tuunata hyvän! Mukavaa loppuviikkoa..

2012

Olo on sopivasti surkeampi kuin osuuskaupan hoitajalla, mutta Wienin filharmonikkojen konsertti auttaa pitämään mielen korkealla. Hieman outo on tämän vuoden ohjelmisto, mutta silti ainaisen ihana. Musiikkia kuunnellessa sopii parannella vuoden vaihteen juhlinnan aiheuttamaa heikkoa oloa sitruunateen ja lopuista torttutaikinoista väännettyjen herkkujen kera. Eilen oltiin hauskalla porukalla aloittelemassa kundikaverini kotona, ja majakkalaiva Hyökyn tiskin kautta siirryttiin uuden vuoden risteilylle Suokin lautalle. Stadin tulitukset näkyi sieltä hienosti, mutta hieman vaisuksi jäi mielestäni tämän design pääkaupunkivuoden avaus. Ellei tulituksia sitten oltu tarkoitettu juuri torilla seisseille, ei kaukaa horisontista paukkuja ihailleille...

Muuten tämä vuosi alkakoon iloisissa merkeissä. Tammikuulle on jo varattu pari risteilyä ja parin kuuakuden päästä tiedossa on myös omat pyöreiden vuosien synttärit. Niin ja Lontooseen pitäis päästä kesällä, ei tosin olympialaisten aikaan.

Tässä vielä lehtitaikinan monikäyttöisyyttä, nimittäin ylijääneistä torttutaikina levyistä saa mainion krapula-aamiaisen laittamalla uunin kestävään vuokaan kunnon siivun taikinaa ja päällä 1-2 munaa, ja paistaa kokonaisuutta uunissa kunnes munat ovat kunnolla hyytyneet. Juuri yhden syöneenä voin todeta, että *mums* hyvää oli! Mukaan voi läväyttää myös viipaleen pekonia, se ehtii munien alla paistua oikein maukkaaksi. Eilen tarjoiltiin samaisesta taikinasta valmistettuja "pigejä" ( = Pigs in blanket eli nakkipiilot), joissa nakki on kääräisty torttutaikinna ja paisettu uunissa mukavaksi. Helpppoa ja hyvää sesonkiruokaa juuri uuden vuoden pippaloihin! Taikinasta saa myös mainioita croissantteja ja vaikka suklaisiakin versioita, nyt kokeilin tehdä herkun laittamalla kääreeseen pari rouhittua marianne-suklaakonvehtia.

Tästä se elämä ja uusi vuosi lähtee käyntiin :)