Prmmm

Napsautin jouluradion ensimmäistä kertaa päälle ja istuin tähän koneen ääreen puhaltelemaan. Ei nimittäin mennyt ihan putkeen lahjapipon kudonta, ja nyt ottaa hieman päähän. Se on tehty rakkaudella, mutta kenenkään rakkaus ei ole niin suuri, että sitä suostuisi päässään pitämään. Saati kenkään pää ole niin suuri, että tuon pannumyssyn täyttäisi! Surku, (niin hetihän siitä olisi pitänyt tulla täydellinen...) Purkaako vai jättää pannulapuksi, saapa nähdä, kun harmitus tästä hieman laskee. Seuraavat lahjat voikin taas ostaa hyvällä omallatunnolla.

Luomisvimma ei silti hävinnyt mihinkään, vois seuraavaksi alkaa pujotella rannekoruja Ruotsista ostamistani helmistä. Pujottelun sentään hallitsen, ei tarvitse kuin solmut ja pikaliimaa työn viimeistelyyn. Tällaisia ostoja tein:

Olen ennen tehnyt paljon yksinkertaisia rannekoruja venyvään silikoonilankaan pujotellen, mutta näistä saisi näyttäviä pari-kolme kertaa ranteen ympärille kiertyviä koruja. Eiköhän näistä saa iloa irti!
P.S. arvannette, että takaisin pussiin kerätessä etenkin toi pienempien helmien keko hajoili vuorotellen joka suuntaan. Hehe, siinä pikkuisia sitten metsästelin rakoiselta lankkulattialtani. My kind of evening!