Tuparistailia

Sunnuntain iloksi eilisten tuparien tyyliä. Sukujuhlat on aina ihania ja eilen oli koolla ihan kunnon porukka. Puheen sorina oli taukoamatan, ja tutstuimme myös serkkuni poikakaverin sukuun. Valitsin juhlaeleganssiini farkut, Desigualin jakun ja meripihkahelmet:

takana riittää myös meininkiä

Luvattoman huonolaatuisia ja pieniä nämä kuvat tällä kertaa, öupaan paneutua asiaan seuraavia kuvia postatessani.

Le Havre, suosittelen

En ole Kaurismäki-fani saati pidä ankeista elokuvista, mutta vihdoin uskon, että Suomella on mahdollisuus menestyä Oscareissa! Kaurismäen uusin, Le Havre, on erittäin hyvä elokuva. Käytiin eilen katsomassa se äitini kanssa, molemmat tykkäsimme. Leffassa oli sopivasti Kaurismäkeä, hänelle ominaisia kuvakulmia ja kirkkaita värejä, yksinkertaista elämää ja 60- 70-lukujen sisutuksia ja vaatetusta, mutta perusfiilis oli avoin ja huoleton. Leffassa on draivia, pilkettä, toivoa, paljon toivoa. Ja ranskankielisenä vielä, vau :D Suomi oli myös kekseliäästi mukana ranskalaisessa kahvilassa myytävien Laitilan limsojen ja sairaalaan vietävän Fasun konvehtirasian muodossa.

Olen kuullut myös kommentin, että pätkä oli 1h35minuuttia liian pitkä... Menkää päättämään itse.

Tässä hetkessä sitä pitäisi

Facebookit ja kaikki mahdolliset itseilmaisun keitaat pursuavat nykyään kehoituksia elää hetkessä, nauttia olevasta, kehittyä, harrastaa, rakastaa ja olla niin perhanan onnellinen. Joo kirjoitin aiheesta, ehkä kahdestikin joku aika sitten. Viime viikonloppuna se kuiyenkin pulpahti taas esiin, kun kävimme vanhan pariskunnan luona juhlimassa toisen syntymäpäiviä. Kuuntelin siinä kakun syönnin lomassa toisen mietintää nuoruudestaan ja haudoin myötätuntoa. Hänellä olisi joskus ollut mahdollisuus muuttaa ulkomaille, Kanadaan tai USA:han. Hän ei kuitenkaan koskaan sitä tehnyt, ja tuntui olevan oikein harmissaan asiasta. Mahdollisuus oli mennyt ja elämä tarjonnut muuten hyvää, mutta se yksi haave oli jäänyt hiertämään.

Mitenhän nämä mietelauseiden julkaisijat? Tekevätkö he kuin opettavat? Niin paljon kuin siitä puhutaan, tekisi mieleni muutamia ihmisiä vetää hiuksusta, läpsiä kasvoille, karjua korvaan, ettei kukaan muu tule elämää elämään muttei myöskään yhtä paljon elämätöntä elämää harmittelemaan, kuin jokaisen elämän eläjä itse! Mihin sitä itseään säästelee, miksei uskalla? Milloin on tarpeelsi rahaa heittäytyäkseen sapattivuodelle? Tai milloin huominen sen suuntainen, että sitten on hyvä? Joskus, ehkä.

Uskallus kokeilla tehdä itseään onneliseksi on ihmiselle ihmeen suuri haaste. Minä haluan ulkomaille. Vanhan rouvan puheista, ja katseestaan tajusin, että minulla on juuri sopivasti säästöjä, aivan sopiva elämän tilanne ja tuskin koskaan enempää rohkeutta kuin alkaa toteuttaa haavettani juuri nyt. Tai siis huomenna, kun olen nukkunut ajatusteni päälle. Niiden alle vaan en enää jää!

Haukankierros

Tänään oli mainio ilma ja hyödynsimme sen kävelemälle ympäri Nuuksion kansallispuistossa sijaitsevan Haukankierroksen. Kierros on noin neljän kilometrin pituinen, muttei kuluneen ja kovin epätasaisen maaston ja korkeiden nousujen takia sovi huonosti liikkuville. Muille retkeilystä ja melko kevyestäkin liikkunnasta tykkääville se on mukava muutaman tunnin luontoretki. Parissa paikassa maisema on huikaiseva, korkealta kalliolta katse lepää eteen avautuvassa metsässä ja korva puiden lehtien supinassa. Vain tikan nakutus - ja jokunen lentokone - häiritsee täyttä hiljaisuutta. Vastaantulijoita oli kauniiseen päivään nähden vähän, vaikka kaksi melko isoa parkkipaikkaa olivat saapuessamme noin kello 16 ihan täynnä autoja. Hyvin jengi tähän luonnon kehtoon uppoaa. Vesipullo ja hieman rusinoita mukaan niin nautinto on siinä. Ja juoda voi huoletta, sillä kierroksen päässä löytyy siisti vessa ja käsien vesipesumahdollisuus!

Lisätietoja Espoon kaupungin sivuilla täällä.

HaBiTaRe 2011

Viimeisestä sisustusmessu käynnistä alkaa olla kymmenen vuotta ja ilahduinkin todella, kun serkkuni pyysi minua kaverikseen tämän vuoden Habitareen. Muistan viime kerrasta jännittävät kalusteet ja sisustuksen värit, ja samoja teemoja lähdin nytkin hakemaan. 

uutta Fatboy-mallistoa, voisin haluta tollasen!

 

Laajat hallit, joista yksi oli uusi 7-halli, oli jaettu kivasti teemojen mukaan. Oli perinteisten sisustusliikkeiden osasto, nykydesignin ja trahs-designin osasto (makein!), antiikkia, galleria eli tauluja ja veistoksia (mielenkiintoisia myös) sekä pikku tavaran osto-osasto. 

Kokonaiskuva ei oikein vaikuttanut vaan jäin kaipaamaan uusia ideoita ja sisustuskokonaisuuksia enemmän, peruskauraa, mitä sisustusmessuilta pitäisi löytyä. Pikemminkin mieleen tuli myyntinäyttely - messut oikein kärjistetyssä ominaisuudessaan. Nykydesignin ja trashdesignin osastot kuitenkin miellyttivät. Niissä osastot olivat monipuolisesti suunniteltuja ja tuotteidensa näköisiä, ja sieltä löytyi messujen ainut mieleen jäänyt sisustuskokonaisuus:

Hauskin idea voisi olla oikea parvekepuutarhurin unelma. Ei rikkaruohoja, kaalit siististi neliöissään :)

Kahvilla Töölön Tintissä

*mums*

Cafe Tintintangossa kävin tänään kaverin kanssa istumassa. Ei sitä turhaa kehuta, ainakin tomaatti-mozarella jättipatonki oli hintansa arvoinen. Makuja, levittettä, pippuria, punasipulia, mozarellaa ja öljyä... Naurua riitti myös LinkedIn profiilin luomisessa, kun kaveri onnistui päivittämään minun profiiliani luulessaan päivittävänsä omaansa. Minä olinkin yhtäkkiä Kuopion yliopiston opiskelija ja samaan aikaan kokopäiväisesti Helsingissä töissä! Näin sitä käy, kun innostuu tuon multiluurin kanssa hommailemaan...

Ranskaa Kaapelin Centressa

Kerroin joku aika sitten aloittavani ranskan opiskelun, tai kertailun pikemminkin, uudelleen. Haluan pitää kielitaitoa yllä ja päätin uhrata siihen ennen purjehdukseen niin erinomaisesti soveltuneet tiistai-iltani. Kurssin aihe on Euroopan historia, L'Histoire de l'Europe, mikä minulle ei ole mikään luontevin yleissivistyksen osa-alue. Voitte siis kuvitella miten tarmokkaasti halusin löytää kaverini kanssa yhteen sopivan hetken ranskan opinnoille! Hylkään purjehduksen ja suostun pohtimaan historiaa vieraalla kielellä, hmmm. Kaksi ensimmäistä oppituntia menivätkin kuin koulun penkillä istuen. Ekaksi katsottiin kaksi tuntia kestänyt Ensimmäisestä maailmansotaa käsitellyt video, jossa sodan kurjuus hyökyi päälle ja pommeja tussahteli autioituneeseen tantereeseen. Toisella tunnilla opettaja tuntui pitävän yksinpuhelua Ensimmäisestä maailmansodasta yleensä, sen tapahtumista ja vaikutuksista. Parilla oli jotain sanottavaa, minulla ei. En tosin ollut valmistautunutkaan. Superkallis historian kurssi, ehdin jo manata. 360e/12kertaa.

Mutta tänään tuli tyyliin muutos! Ensinnäkin olin valmistautunut ja tutustunut etukäteen aiheeseen, joka oli Venäjän helmikuun ja lokakuun vallankumoukset vuonna 1917 ja niiden ympärillä pyörineet tapahtumat. Vihdoin tunnista tuli keskustelua ja pohdintaakin, ja hieman vitsiä, kun arvelin yhdessä propagandaposterissa olevan laulaja Princen. No oikeastihan siinä irvaili bolshevikkivallankumouksellinen Lev Trotski (posteri täällä). Pääasia kuitenkin, että pääsin puhumaan! Ja huomasin kielitaidon olevan vielä tallella :)

Tänään kaupungilla kuin kesällä

Hei, nyt taas ehtii. Ilma oli kesäinen, valo raikas ja kirkas, tunnelma kuin lomalla, ja ihmisiä kaikkialla... Tänään käytiin siis kaupungilla kävelemässä, Eerikin pippurissa ansaitun kehutulla kebabaterialla ja vielä Musiikkitaloa ihastelemassa. Pippurin safkat on tunnettuja eikä syystä! Liha on paperin ohueksi leikattua ja kastikkeet ihan omalaatuisia. Mmmm, sopii kaupunkikävelyn kohteeksi. Sieltä hiippailtiin Kampin kautta kaupungin kuumimpaan uuteen nähtävyyteen, Musiikkitaloon. Tutustuminen jäi ihanan ilman takia ulkokuoriseksi, mutta siitä sai jo hyvän kuvan rakennelmasta. Lähestyminen Kiasman viertä antaa jo oikeutta rakennukselle. Nurmikot portaittain nousevina kaistaleina tuovat ilmettä ja talon nätti lasinen julkisivu on makee. Kokonaiskuva Sanomatalon, aseman, Kiasman ja eduskunnan kanssa on oikein toimiva. Mantskulle hieman sammuneena antautuva talo pääsee oikeuksiinsa vasta entisten makasiinien paikalla seistessä, näin:

Istutukset ovat myös upeat!

Ja sitten se leffa-arvio. L'Illusioniste on Jaques Tatin kirjoittama tarina taikurista ja monesta muusta asiasta, mitä leffaa katsoessa voi havaita. Itse sain siitä pääidean lisäksi irti lähinnä ranskalaisen ääniteknologian mestaruutta, upean tarkkaa piirostekniikkaa, monia pieniä vitsikkäitä kohtauksia ja paljon katsomisen nautintoa. Paljon:) Leffa on söpö, huvittava, viihdyttävä, ilostuttava. Ja katsomossa kannattaa istua ihan lopputekstien päättymiseen! En ehkä osaa katsoa piirrettyä niinkään realistisesti kuin visuaalisesti.

Nautintoja menossa

Pieni päivitys Tennarin Waynes coffeesta, odottelen täällä äitiäni lattemukin ääressä. Olemme menossa katsomaan ranskalaista animaatioelokuvaa L'Illusionist seuraavaan näytökseen. Leffa-arvostelu siis tulossa! Matkalla tänne kävin Suomen tummansuklaan mekassa, Kampin Kaakaopuussa ostamassa ihan vain pari suun täytettä. Mmh, sitruunakreemillä täytetän tumman ovaalin muotoisen herkun, tummasuklaakreemillä viimeistellyn toisen ihanuuden ja kaksi Orangettea, tummaansuklaaseen dipattua appelsiininkuorta. Tänään tunsin ne ansaitsevani. Myyjä asetteli ostokset hellästi pussiin ja rahasti, 3,20€ tästä nautinnosta. Ja raaputti sen jälkeen sieraintaan samalla sormella, millä oli praliinit pussiini asetellut. Oih, MIKSI? En voi vaihtaa hovihankkijaani Neuhausiin, heillä on herkuissaan liikaa pähkinää.

To/pe-tyyli à la Amsterdam

Pitkästä aikaa saan taas esittelyyn päivänasun. Tunsin loppuviikosta herääväni hieman tyylitietoisemmalle päälle ja nappasin päälleni yhden viimeisimmistä löydöistä. Amsterdamissa oli tosiaan kesän alennusmyynnit loppukirin tunnelmissa, ja teinkin muutamia kivoja löytöjä alerekeistä. Tässä asussa A:sta on tuo vilpoinen puuvilla/keinokuitu-villatakki.

Farkut tuovat särmää asuun, v-aukkoinen t-paita taas tahdittaa villiksen muotoa. Simpukkahelmet ovat mummon peruja.

En ole törmännyt kyseiseen Vanilia-merkkin ennen, mutta heidän putiikkiensa varalta aion pitää silmät auki tulevilla Euroopanmatkoilla!