Paluu maahan / Maahan paluu

Jospa sitä siis heräisi Ruususen unesta ja alkaisi elää taas tätä päivää, vaikka kesälomaa onkin vielä jäljellä puoli viikkoa. Tänään tein oikein sellaisen kesälomajutun käymällä Stadikalla uimassa. Ah tuli oikein lapsuusmuistot mieleen, kun isän kanssa joka aamu mentiin Stadikalle eväskassien ja uintivarusteiden kanssa ja viivyttiin yleensä siellä koko päivä. Kahviosta sai Topsy-jäätelötötteröitä ja yllätyksekseni portilla oleva kioski myy edelleen niitä isoja, kovia ja värikkäitä purkkapalloja! Hyvä fiilis siellä oli edelleen säilynyt...

Mutta sitten siitä reissusta, lomani pääjutusta. Siis Amsterdam on aivan mahtava kaupunki! Kuin iso kylä, kuten yhden vaatekaupan myyjä vertasi puhuessamme Utrechtin ja Amterdamin eroista. Ratikat painaa siellä hiton kovaa ja pyöräilijät vain soittavat kelloa halutessaan tietä, ja tieltä on silloin paras pompata hyvin nopeasti sivuun. No mistään ilkeilystä ei ole kyse, sillä onhan heille osoitettu selvästi omat kaistansa liikenteen seassa. Kukaan ei käytä tosin kypärää, joten ihmettelen jos joka päivä ei tapahdu kuolemaan johtavia kolareita turistien tai autojen kanssa... Ehdottomasti nautittavia ovat muunmaussa "vohvelit", suomalaisittain letut. Joko isoja laakeita tai pieniä, meheviä poffertjes'eja voin ja puuterisoketrin kera, voi mums!

poffertjes 

kuva wikipedia

Vettä ja kanavia oli mielettömästi, jokaisessa ottamassani kuvassakin on varmasti joku kanavan kulma. Kävin tottakai myös kanava-ajelulla ja useina iltoina vaeltelin kanavan varsia kamera kaulassa roikkuen. Kuten puhuin ennen matkaa haluavani myös vierailla toisessa kaupungissa, valitsin lopulta retkikohteekseni Utrechtin. Ihan kiva ja vanha kaupunki, muttei ollenkaan niin viehättävä kuin A. Jätinkin muut retket tekemättä ja matkustin mieluummin pääkohteessani ratikkalinjoja päästä päähän ja vierailin myös IJselmeerin rannalla! Ah, meren fiilistä kyllä jo kaipasinkin. Yllättävän usein minua myös luultiin hollantilaiseksi ja tultii kysymään jopa tietä! Sain myös harjoittaa pari vuotta sitten opeteltuja hollannintaitojani useaan otteeseen. Voi sanoa kaikki puhuivat hyvää englantia, mutta kukaan ei vaihtanut lennosta englantiin, jos juttelu oli aloitettu hollanniksi ja vaikka he huomasivat ,etten aina ihan kaikkea ymmärtänytkään. Ostaessani postimerkkejä kirjakaupan myyjä johdatteli kärsivällisesti asiaan kysellen "Haluat ostaa postimerkin?" Kyllä. "Haluat sen merkin tähän korttiin?" Kyllä. "Mihin tämä kortti lähetetään?" Aa, sitä kysyit! Suomeen lähetetään, kiitos. 

Lisää kuvia ja juttua tulossa. Nyt on ruoka-aika ja illaksi lähdemme Vermoon kirittämään ravihevosia voittoon. Täytyyhän sitä jotain uuttakin kesälomalla kokea..