sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Omaa puuhaa

Alkaa kriisi hellittää ja katse on kohdistettuna taas eteenpäin. Tästäkin opin, ettei suhteessa tulisi koskaan unohtaa itseään vaan on varattava aikaa itselle ja omille menoilla ja harrastuksille. Ilman niitä muuttuu katkeraksi, etenkin jos toisella omaa kiinnostavaa tekemistä riittää! Tunnistan taaksepäin katsoessani, mikä marttyyri olenkaan ollut uhratessani oman elämäni toiselle, täysin tahtoen tietysti. Melkein maksoi ihmissuhteen tämä uhrautuminen, tai kaksikin - suhteen itseeni ja häneen. Onneksi havahduimme. Nyt onkin päämääränä hyvä keskinäinen suhde ja hyvä suhde oman elämän ja yhteisen ajan välillä. Siitä saammekin aasin sillan tämän illan rientoon, omaan aikaan. Tapasin ystävän ja hetken Fennian talon terassilla istuttuamme keksin kysyä oliko hän koskaan käynyt kasinolla...

 The Mirage Las Vegasissa
Rekisteröidyin itse Helsingin Grand Casinon asiakkaaksi silloin, kun se vielä oli hotelli Presidentissä, mutten ole käynyt pelaamassa kuin kerran vuodessa aina niihin aikoihin kun vuosikortti on uhannut mennä vanhaksi. Useimmat kerroista ovat itse asiassa jääneet ihan katseluun tai korkeintaan tervetuliaislahjaksi saatujen pelimerkkien tuhlaamiseen. Vuosittainen kierros suoritettiin toisen kaverini kanssa keskiviikkona ja yllätykseksemme saimme molemmat lahjaksi option kahteen ilmaiseen vuosikorttiin - omaan ja avecin. Tuumasta toimeen siis ja uusia kasvoja tiedostoihin (Crand Casino siis kuvaa kaikki vieraansa ja kaikkien henkilöllisyys myös tarkastetaan). Lahjaksi saimme jälleen yhden 2euron pelimerkin ruletissa pelattavaksi sekä seitsemän euroa arvoa pelikoneisiin. Vaikka Helsingin nykyisellä Grand Casinolla ei ole sitä Presidentin vanhan ajan tunnelmaa, niin neonvalojen vilkettä ja nähtävää siellä ihan riittää. Aloitimme illan nakkaamalla panokset rulettiin ja häviämälle ne saman tien. Pelikoneiden ääressä oli parempaa onnea erilaisten tunnusmusiikkien tahdittaessa laitteen näppäilyä. Milloin vilisti silmissä dollarit, milloin karhut tai Sinkku elämää-tähdet - ja niistä saldona reilu kymppi plussaa, minä tarjoaisin siis illan seuraavat juomat! Ahneena painoinkin cash out-nappulaa ja jatkoimme takaisin Helsingin iltaan. Jännitystä, muttei omalla rahalla, on mottoni!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

viimeinen lause on hyvä, nauroin vähän. linnanmäkihän totuttaa jo lapsena ykskätisiin, jännää.....