keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Kotona vs menossa

 Yksin vs yhdessä
Pakko vs mieltymys
TV:n vs baaritiskin ääressä

Olishan noita, missä sitä mielummin on ja mihin pitäisi mennä. Aloitin vappupostauksen pohtimalla kotiin jäämistä jonakin siirtymisriittinä nuoruuden ja aikuisuuden välillä. Että nyt ei ole tarvetta mennä mihinkään vaan voi vihdoin jäädä hyvällä omalla tunnolla kotiin. Sitten aloin kummastella pohdintaani ja poistin koko idean. Olen viime vuoden aikana muutenkin pohtinut tätä kottin jäämistä. Välillä on tuntunut, että on pitänyt hakea vahvistusta ja todistaa itselleen kuinka kotonakin on kivaa. Että kotiin saa jäädä. Ensin perusteena oli rauhoittuminen ja rentoutus, viimeksi kylmä sää, joskus nuha. Ihan perusteltuja syitä vaan ovatko tarpeellisia? Aina minua on kehoitettu menemään. Lieneekö tästä kannustamisesta jäänyt olo, että meneminen olisi se oikea meininki. Kukin tulisi kuitenkin viihtyä siellä, missä olo kevein on.

Mikä ajaa ihmiset ulkoilemaan kaupungissa ja baareissa, haluamaan sinne niin, että kotona istumista pidetään nyhjäämisenä? Tai mikä saa minut luulemaan, että asia olisi niin? Vai luulenko tulleena vanhaksi, kun ei enää huvita ulkoilla? Voihan hitto! Ei näin voi jatkaa ajattelemista! Hyvässä tasapainossa molempia, oman maun mukaan. Lupaan täten lopettaa tämän pohdinnan ja kotona vietettyjen viikonloopujen laskemisen. Elämä siinä vain menee ohi, ei ainoastaan nuoruus...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

ulkoilu ja kotona olo tulee kyllä halvemmaksi ajan mittaa. silloin tällöin kyllä piristää, kun lähtee vaikka edes leffaan! jes nössöä tekstiä eiks vaan.....