maanantai 9. toukokuuta 2011

Harrastus - harraste - ajanviete

Luin eilen lehteä, jossa haastateltiin jotain kimmaa. Pienessä laatikossa tuotiin esiin perustietoja haastatteltavasta: hänen nimensä, ikä, ammatti, asuinpaikka ja harrastukset. Perinteistä, kertoo jo paljon ihmisestä. Paitsi ne harrastukset. Tytön mainittiin harrastavan lehtien lukua, huonoja vitsejä ja iltaisin Ingmar Bergmanin elokuvia. Bergmanin tuotoksissa riittää katseltavaa yli neljäksikymmeneksi illaksi ja sitten voi aloittaa alusta tai lukea pari kirjaa tai käydä teatterissa, mutta kuinka kauan huonoja vitsejä jaksaa kertoilla ympäriinsä? Lehtien lukemisenkin olen ennen meiltänyt ajan kuluksi en harrastukseksi. Onko harrastus tilata jotain tiettyä lehteä? Tai käydä kirjastossa lukemassa kaikkia eri lehtiä? Vai oliko ideana erottua massasta?  Onko nykyihmisellä on oltava harrastus, jota ilman hän jää muka paitsi paljosta. Kai sä nyt jotain harrastat? Ei voi olla ettet sä keksi mitään... Mitä sä teet mielelläs? Mutta mitä hittoa harrastus on, jos se nykyään voi olla vaikka siivoamista? En minäkään harrasta pohtimista, teen sitä vain mielelläni, usein tai vaihtelevin väliajoin. Onko tässä kyseessä joku pakko keksiä itselleen harrastus - jokaisella kun on selvästi nykyisin oltava sellainen. Ellei kyseessä sitten ollut vain tarve personoida itseään lehteä varten? Tai pistää koko kysymystä ja "harrastusinstituutiota" halvalla? Se oiskin ollu hyvä. Voi sitä harrastaa karkkien syömistäkin, minä pidän eniten liloista ja punaisista :)


Ensin on ehkä pohdittava harrastus-sanaa. Siinä on etuosana sana harras, joka viittaa hienosti harrastuksen perustaan, mikä on mielellään ja hartaasti tekemistä. Ranskan sana passe temps on armollisempi, ajan kulutukseen tarkoitettu askare. Englannin sana hobby juontaa juurensa puuhevosesta, "aidon korvikkeesta", näin kertoo wikipedia. Muita kieliä en nyt ehdikään käydä läpi, kun pitää nyt harrastaa tämän jutun kirjoittamista! Mutta juuri ajan kuluna minäkin pohdin, luen, ihailen merta, maalaan ja merkitsen lopulta tekemisiäni ja kiinnostuksiani tänne ylös. Harrastus, sanan "perinteisessä" merkityksessä on ajatuksissani tennis, pianon soitto tai kirjallisuuspiiri. Asia, jota tehdään kerran viikossa tunti pari kerralla. Juttu, jossa voidaan kehittyä ajan ja harrastuneisuuden myötä. Se homma, jota kohtaan tunnetaan sitä harrasta tunnetta, intohimoa ja joka tuottaa tehtäessä mielihyvää. Paneutuminen muuttaa hommailun harrastukseksi. Moni laittaa ruokaa päivittäin, mutta mikä erottaa heidät ja ruoanlaiton harrastajat... Mielestäni ruoanlaittoon, aineksiin tai vaikka erikoiseen makuelämykseen panostaminen voi tehdä tästäkin jokapäiväisestä asiasta harrastuksen. Harrasta ruoanlaittoa (adjektiivi + substantiivi, ei kehoitus). Onko vapaa-ajan lisääntyminen ehkä muuttanut vaikka mitkä arkisetkin jutut harrastuksiksi? Vai vapaa-ajan vähentyminen? Ei olekaan enää aikaa ja energiaa harrastaa, joten arjesta on kehitettävä harrastus.

Kiinnostuksen ja kiehtomuksen kohteet kertovat kuitenkin ihmisestä yhtä paljon tai enemmänkin kuin harrastukset. Taidankin ensi kerralla uuden ihmisen tavatessani kysyä mikä häntä kiehtoo sen sijaan että utelisin mitä hän harrastaa tunnin kerran viikossa. Harrastuksilla erotutaan jo CV:ssä. Ja niistä kysytään työhaastattelussa tai treffi-ilmotuksessa. Jos et harrasta, et ole aktiivinen ja jos et ole aktiivinen, et ole kelpo? Vapaa-ajalla on oltava jotain tehtävää, ja niinpä sitä baareissa käymistäkin voi sitten harrastaa! Minä kerroin työhaastattelussa harrastavani muunmuassa purjehdusta. Näin minut oli myös uusillle kollegoille esitelty ennen töihin tuloani viime kesänä. Viime viikolla, veneiden veteenlaskuajan koittaessa yksi kollega kysyi minulta hartaasti silmiin katsoen onko oma veneeni jo vedessä? Kuulin vain pisteiden ropisevan, kun ilmoitin, etten omista venettä vaan purjehdin erään säätiön laivoilla. Hän ei sanonut mitään. Mutta, eihän purjehdust voi harrastaa ilman omaa venettä! Eihän? No voi, muttei sitä ehkä tule heti ajatelleeksi. Se kun onkin silloin intohimo. Mertakaan ei voi harrastaa, mutta se voi olla intohimo. Hyvä harrastuskin on mitä parhain intohimo, ajan kulun lisäksi.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

olipahan taas erinomainen ja mielenkiintoinen kirjoitus, pitäisi panna kaikkiin harrastuslehtiin luettavaksi.!!!!!!