Elokuvissa

Tänään kävin katsomassa Black Swanin. Se oli upea leffa! Hyvin intensiivinen kuvaus ihmismielen ja halun kovuudesta, molempien tahattomasta hauraudesta ja ihmisen tasapainoilusta siinä välissä, itsensä, oman mielensä ja intohimonsa välissä. Vahvan äidin ahdistamana, ovelan ystävän vierellä. Keneen luottaa, kun itse haluaa sinne minne niin moni muukin balettimaailmassa tähtää, Joutsenlammen päärooliin. Voi juma! Miten hienoeleisesti äiti käyttää valtaansa riisuessaan tyttäreltään korvakorut ja peitellessään tämän yöpuulle Joutsenlammen soidessa soittorasiasta taustalla. Miten uusi ystävätär liukuu suosioon aiheuttaen heti pelon kilpailuasemasta. Miten Nina hallitsee mielensä joutuakseen taas huomaamaan, ettei jälleen sitä hallitsekaan katsoja pohtiessa mikä lopulta onkaan totta ja mikä tarua, ja siitä lumoutuessa... Ja mitä balettia! Itselläni oli mieli leffassa vielä puoli tuntia salista lähdön jälkeen.

Tämä on niitä elokuvia, joita voi toivoa katsovansa saman henkisessä seurassa, sillä kun tämä kolahtaa, on tunne upea ja se on jaettava saman fiiliksen kokeneen kanssa.

kuvat lainattu