Trevlig Valborg!

Kotoinen vappuaatto toteutui, siemaillaan kuohuvaa ja murustellaan tippaleipiä. Rauhallista ja lämmintä, kummasti alkaa tämä viehättää, ja ehtii sitä riuhtoa sit taas kun kesäistyy. Odotamme myös Bond-leffan alkamista. Ja vaikka ei olekaan nyt pöydässä Bollingeria agenttien tapaan, mutta Rosé Mumm täyttää mahtavasti suun. Mmmm...

 

Pullosta kiitos Degerbyyn suuntaan ;)

xxxx

Eilen kävin katsomassa Rock the Ballet-esityksen ja sanon siitäkin pienen sanan. Esitykset ovat tiettävästi olleet loppuunmyytyjä, joten haluaisin osaltani helpottaa ulos jääneiden harmitusta. Ette paljosta jääneet paitsi! Olin erittäin pettynyt esitykseen. Se oli osoitus esiintyjien lihasten hyvästä venymisestä ennemmin kuin heidän tanssitaidoistaan. Esitys oli ennemmin valjua liikkumista kuin liikkeen ja musiikin tulkintaa ja haltuuun ottoa. Tunnetut rockkappaleet Queeniltä, U2:lta, Michel Jacksonilta jne olivat shown kantava voima, mutteivät toimineet esiintyjien flopatessa. Yhteisen juonen puuttuessa kappaleet eivät myöskään kiinnittyneet toisiinsa ja siitä seurauksena esitys oli toisiaan seuraavien kappaleiden kavalkadi. Ajatus kuitenkin oli katsoa upeaa modernia tanssia eikä mitään konserttia, lopputuloksena tuntuikin kuin olisi katsellut mitä tahansa porukkaa tanssimassa diskossa! Baletista mukana olivat piruetit ja hypyt muutamia ojennuksia unohtamatta, muuten meno oli helponlaista. Hienoa on katsoa, kun vaikean näköinen liike suoritetaan helpon näköisesti - hienoa ei ole katsoa, kun helppo liike tehdään helposti. Olivatko he sitten väsyneitä viikkon keikkaputkesta? Mahdollisesti, mutta sukka oli myös koreografia ja ohjaus. Pahoitteluni, energia ei virrannut lavalta parvekkeen toiselle riville salin lämmöstä huolimatta.

kuva lainattu

Up spring

Hieman jo sää oli viilentynyt aamulla, kuin syksyn puhallus ilmassa. Huh, no ei sentäs! Talvi vaan hieman tullut katumapäälle, haluaakohan sekin nauttia hetken auringosta ennen kesäunille vetäytymistä?

Huomenna on Englannin kuningaskunnan kevään tärkein päivä. Töistä on moni poissa ja ainakin yksi juuri häiden takia. Viime keväiset häät länsinaapurissa tuntuivat läheisimmiltä, ja mikä suurin ilo, ne järjestettiin viikonloppuna. Täytynee huomenna viritellä jotain nettitv:tä, jotta näkee edes hääpuvun. Ja voi todeta onko Kate oikeasti ehostanut ja tehnyt kampauksensa itse... Ei kai...? No huomenna sen näkee!

Sen jälkeen voi alkaa jännätä vapun säätä. Muistiini mahtuu vain yksi aurinkoinen vappupäivä, ja viime vapun aurinkoinen aatto. Jos sataa, aion istua sisällä siemailemassa kuplivaa ja murentamassa tippaleipiä suuhuni. Ne ovat suosikkini vappuna. Huomenna tulisi vielä hankkia majblomma takin kaulukseen.

Pääsiäisasu

Pääsiäinen meni, minä klaarasin kahdet päivälliset alla näkyvässä asussa, ensin ilman huivia ja sitten huivin kanssa.

ja ihanat kengät, jalassa kuin sukat, Selectedin kevätmallistoa.

Kahdessa kylässä ehdittiin käydä, yksi päivä laiskotella ja yksi päivä eli tänään tavata kavereita. Tällaisia pitkiä vapaita pitäisi olla enemmänkin. Ja mikä sää! Aivan kesätunnelma jo ulkona ja saa kevyet takit kaivaa kaapista. Painoin tänään vielä villakangastakissa kaupungilla ja välillä pyyhin hikeä otsalta, koskaan sitä ei usko ennen kuin kokee, kesän saapumisen siis!

J'ai lu

Olen ihan unohtanut kirjoittaa tänne ranskankielestä ja ranskalaisesta kirjallisuudesta, vaikka aiheet onkin mainittu blogin tunnisteissa. Nyt kun olen ollut pakkolevossa sisällä flunssan takia, olen taas ehtinyt saada päätökseen parin kirjan lukemisen, ja aloittanut jo kolmatta. Ekana voisin kuitenkin esitellä sen minkä lukemista aloitin jo aikaa sitten - olen siis ärsyttävän hidas lukija. Ihailen ihmisiä, jotka saavat parissa päivässä 300 sivuisen romaanin "pakettiin". Minulta urakkaan menee viikkoja, mieluummin pari kuukauttakin. Luen hitaasti enkä jaksa keskittyä kirjaan kovin kauaa yhtämenoa. Mieluiten luen ollessani matkalla jonnekin, odottaessani jotakin, ikään kuin ajan kulutuksena. Sairaslomat ovatkin harvinaista aikaa, jolloin kirjaan jaksaa syventyä itsessään ja lukea tunteja putkeen sängyllä pötköttäen, silloin kun tietää ettei mihinkään pysty lähtemään. Mutta kirjaan, josta puhuin täällä viimeksi tasan vuosi sitten, Muriel Barberryn L'élégance du hérisson.

Se on nyt luettu ja valmis arvioitavaksi. En ollut siihen niin tyytyväinen kuin Hesarin arvostelusta ja monen maan best seller-tilastoista olisi voinut olettaa. Arvioisin teoksen hieman sekavaksi, ainakin alussa. Henkilöhahamoja on paljon ja kärryillä on välillä vaikea pysyä. Tosin 150sivun jälkeen, kun juoneen alkaa päästä mukaan muuttuu kirja jo luettavaksi. Kahden päähenkilön välillä vaihteleva kerronta on kiehtovaa, samoin Pensée profonde, filosofointi, jota toinen heistä harrastaa. Rakkaus ja elämän filosofia siinä kantavat pitkälle eikä julma loppukaan ihan kylmäksi jätä. Suosittelen kirjaa hyvin ranskaa osaaville ja filosofisesta elämäntarkoituksen pohtimisesta pitäville.

Seuraavaksi otin työn alle kaverilleni valmistujaislahjaksi ostamani Marc Levyn Toutes ces choses qu'on ne s'est pas dites, jonka hän minulle ystävällisesti lainasi. Olen lukuenut useita Levyn teoksia enkä ole vielä kertaakaan pettynyt. Ne pohjaavat kaikki jolloin tapaa yliluonnolliseen tai hieman mielikuvitukselliseen seikkaan, joka on kuitenkin aina täydellisesti todellisuuteen istutettu. Kyseisessä kirjassa seurataan tyttären ja isän uutta kohtaamista isän kuoleman jälkeen. Eikä kyseessä ole mikään henkimaailman juttu, vaan hyvin rakennettu ja erikoinen juoni. Levyllä on tapana myös perustaa osa tai koko juonensa rakkauden kaipuulle ja sen oikean luokse tiensä löytämiselle, sehän se on yksi suuri asia elämässä. Hänen tyylinsä on kuitenkin niin mielenkiintoinen ja juonenkäänteensä ihailtavia, että yhden kirjan luettua tekee mieli jo uutta. Suosittelen lämpimästi, myös hieman heikommin ranskaa lukeville!

Tänään sain luettua Amélie Nothombin pokkarin Robert des noms propres. Kirjan lukemisessa auttoi tekstin väljä sijoittelu sivulle samoin kuin kirjan lyhyys, 171sivua. Nothomb yllättää aina juonillaan ja etenkin henkilöhahmojensa mielenliikkeillä. Tämä kirja oli tosin tylsimmästä päästä hänen tuotantoaan. Kerronnassa seurataan tytön varttumista vauvasta aikuiseksi, kuinka häntä jo pienenä pidetään erikoistapauksena, ilman näyttöjä tosin. Koulussa hän on nolla, mutta baletissa täydellisyys, kunnes asiat muuttuvat. Yhden asian Nothomb osaa jokaisessa kirjassaan: kuvata ja erotella mitä mainioimmin ihmismielen liikkeet, julmuuden ja ilkeät, jopa sairaat ajatukset.

 Tunnetuin Nothombin kirjoista taitaa olla Stupeur et tremblements, josta on tehty myös elokuva (suomeksi Nöyrin palvelijanne). Siinä seurataan eurooppalaisen naisen sopeutumista Japanin hierarkiseen työympäristöön ja hänen epäonnistumisiaan ja edesottamuksiaan. Aivan fantastinen kirjana sekä elokuvana!

 Seuraavana tartun Anna Gavaldaan. Katsotaan puhunko tästä seuraavan kerran viikon vai vuoden päästä...

Miete tää

Sain tämän palleron aikanaan japanilaiselta kaveriltani tuomaan onnea opinnoissa.Tuntuu, että olen köllinyt tänään vatsallani puuhevoseni tapaan. Pieni nenäliina turvan päälle täydentäisi kuvan.

Iltateelle sitä oikeaa lakritsateetä.

Himassa tän päivän

Expo meni ja minä jäin kipeenä himaan täksi päiväksi. Näillä kahdella ei ole mitää tekemistä toistensa kanssa, enpä vaan ole ikinä ollut näin usein kipeänä saman kevään aikana, tämä on jo kolmas kerta! No sain siitä syyn kokeilla teehyllystä tekemääni löytöä, Nordqvistin lakritsiteetä. Etiketissä siitä luvataan vaihtoehtoa jälkiruoalle sekä kaloritonta makeanhimon sammuttajaa.

Maku ei ole perinteisen lakritsiteen oloinen, mielumminkin hyvin vienosti lakritsilla sävytetty kupillinen mustaa teetä. Jälkiruoan vaihtaminen tähän ei siis minulta ainakaan onnistuisi. Odotin maussa luontaistuotekaupojen myymää versiota, joka panee kielen kannat kiemuralle, mutta sitä ei tämä tee tarjoa. Syynä eroon lienee, että Norqvistin versio on todellakin maustettua mustaa teetä ja ne luontaistuotteet kofeiinittomia teelaatuja. Ei Norqvistkään ihan metsään ole sekoituksessaan mennyt, mutta itse pidän niitä toisia maistuvampina. Paketti on tosin aika makee.

Perjantailta jäin postaamatta pieni lahja, jonka saimme töistä. Meillä on meneillään parin viikon koulutusjakso (josta missaan harmikseni tämän päivän) ja kouluttajamme halusi palkita hyvän tsemppimme pääsiäislahjoilla.

Ihana idea ja sai tosi hyvälle tuulelle. Tuli fiilis, että kyllä nekin asiat päähän vielä jää! Eiköhän tämä viikko tästä vielä iloksi muutu, mukavaa maanantaita ja pääsiäisen odotusta!

Expossa

Mallit ovat nyt näytillä Messukeskuksessa eli kaikki sinne! Tarjolla on myös muita kädentaitajia sekä lemmikki- ja lapsi-messut. Ainakin kanihalli on tsekattava!

 (c) Mikko

Laivajuttuja sunnuntailta

Pääsin eilen vierailulle Otaniemen laivasimulaattoriin. Paikassa koulutetaan sekä ammatti- että harrastemerenkulkijoita. Muunmuassa luotsit ovat koulutettuja, sillä simuloituina ovat muunmuassa kaikki Suomen luotsattavat väylät. Meillä vierailun tarkoitus oli puhtaasti paikkaan tutustuminen. Mestassa on neljä simulaattoria, joista meille oli varattu kaksi. Ensimmäiseen, huoneen malliseen simulaattoriin astuessa alkoi heti kivasti keinuttaa. Oli ihan kuin olisi astunut veneeseen! Ohjailtavaksi oli valittu pieni, Ruotsin merivoimien Stridsbåt (kuva täällä) joka heilui ja vastasi ohjailuun ihan kokoisensa veneen tavoin. Säätilat vaihtuivat lennossa kovasta merenkäynnistä lumisateeseen ja sumuun, reittinä kiersimme Suomenlinnan edustalle haaksirikkoutununeen tankkerin ja siitä jatkoimme Kustaanmiekasta takaisin Kauppatorille. Huviajelun jälkeen vaihdoimme isompiin aluksiin, ja toiseen simuun ladattiin Finnjet! Istuskelin loppuajan eli noin puolituntia sitten Jetin brygällä ja katselin kun sen ohjailua harjoiteltiin Kustaanmiekan läpi Skattan laituriin. Näin Jettikin vielä herää henkiin :)

 Tässä ajetaan Jettiä Skattan kaijaan.

Illalla oli vuorossa Model Expoon valmistautumista:

 nimettömästä tuli nimellinen, Queen Elizabeth 2

ja mallista siis valmis! Seuraavaksi suuntaan Kuningattarieni kanssa Expoon...

Elokuvissa

Tänään kävin katsomassa Black Swanin. Se oli upea leffa! Hyvin intensiivinen kuvaus ihmismielen ja halun kovuudesta, molempien tahattomasta hauraudesta ja ihmisen tasapainoilusta siinä välissä, itsensä, oman mielensä ja intohimonsa välissä. Vahvan äidin ahdistamana, ovelan ystävän vierellä. Keneen luottaa, kun itse haluaa sinne minne niin moni muukin balettimaailmassa tähtää, Joutsenlammen päärooliin. Voi juma! Miten hienoeleisesti äiti käyttää valtaansa riisuessaan tyttäreltään korvakorut ja peitellessään tämän yöpuulle Joutsenlammen soidessa soittorasiasta taustalla. Miten uusi ystävätär liukuu suosioon aiheuttaen heti pelon kilpailuasemasta. Miten Nina hallitsee mielensä joutuakseen taas huomaamaan, ettei jälleen sitä hallitsekaan katsoja pohtiessa mikä lopulta onkaan totta ja mikä tarua, ja siitä lumoutuessa... Ja mitä balettia! Itselläni oli mieli leffassa vielä puoli tuntia salista lähdön jälkeen.

Tämä on niitä elokuvia, joita voi toivoa katsovansa saman henkisessä seurassa, sillä kun tämä kolahtaa, on tunne upea ja se on jaettava saman fiiliksen kokeneen kanssa.

kuvat lainattu

.

Söin voileivän.

Jäljelle jäi sitruuna,

ja vähän majoneesia

Perinteistä illalliseksi

Kun perjantaina riehuu, on hyvä fiilis viettää lauantai ja sunnuntai rauhassa kotona. Olin eilen työkavereiden kanssa syömässä ja sen jälkeen Tigerissa jytäämässä. Virgin Oil ei jälleen kerran pettänyt: heidän karitsan fileensä oli mainiota. Tulipa myös kerralla selväksi, että karitsa on todella eri asia kuin lammas. Vanhan viulun villan ja hilseen makua ei ole, vaan lihan hento, aistikas maku korostui muikean kastikkeen ja lisukkeiden kera.Jäkiruoaksi omenapiiras ja tuplaespresso.

Tänään keskitymme olemiseen. Vaihdoin juuri lakanat, jotka saimme yhdessä synttärilahjaksi (synttäriemme välillä on vain viisi päivää, ja yksi vuosi minun haitaksi)

ja kävelimme kauppaan hakemaan karjalanpaistiainekset. Muistin aina, kun meidän piti kaverin kanssa esitellä italilaiselle kimmalle perinteikäs suomalainen ruoka. Emme keksineet muuta kuin karjalanpaistin ja italialainen kaverimme nauroi makeasti, kun kerroimme sen vaativan tuntien kypsennyksen. "Ai sanotte vieraallenne, että 'Tervetuloa! Laitan ruoan uuniin ja syödään sitten huomenna.' ? Te suomalaiset olette rauhallisia!" Nyt tämä kypsennys ja haudutus pannaan kokeiluun. Monissa resepteissä haudutukseen tuntuu riittävän kolmesta neljään tuntia. Muistaakseni esittelimme kaverillemme, että pasitin valmistus vie tunteja kahdeksan, heh... No ei mekään ihan aikaisin tänään syödä. Kello on 18 ja ruoka meni juuri uuniin. Tuoksu tosin tuntuu jo :)

Mukavaa viikonloppua