Tänään kävin sitten leffassa katsomassa ranskalaisen elokuvan Jumalista ja ihmisistä (Des hommes et des dieux). Pohdin mahdollisuuksina myös Javier Bardemin tähdittämää Biutifulia sekä Facebookista kertovaa pätkää, mutta kieli vei - yllätys - voiton. Jumalista ja ihmisistä ei ollut viihdykettä, mutta mainio elokuva itsenään. Siinä pohdittiin valinnan vapautta, valinnan merkitystä, yhteisön tarkoitusta ja tärkeyttä sekä uskonnon voimaa niin hyvässä kuin pahassa. Se oli taas niitä ranskalaisia, joista pitää, jos ei odota viihtyvänsä vaan odottaa tajuavansa jotain mielenkiintoista. Tarina perustuu tositapahtumiin ja herättää paitsi näkemään taas hieman lisää inhimillistä kärsimystä myös katsomaan itseen, omiin valintoihin, tyytymään hetken vähempään ja nauttimaan siitä. Sorrun taas epäkonkreettiin tajunnan esittelyyn, mutta suosittelen leffaa ranskalaisen elokuvan ystäville!
3 kommenttia:
On pitänytkin mennä katsomaan toi elokuva. Täytyy yrittä mennä ennen kuin poistuu ohjelmistosta! Ranskalaiset elokuvat on joskus tosi oivaltavia.
kyllä ranskalaiset osaavat....
Oivaltava on mainio sana kuvaamaan niitä! Toivottavasti ehdit katsomaan. Mulle on usein käynyt niin, että mielenkiintoinen on yhtenä päivänä vaan hävinnyt, vaikkei olisi ollu ohjelmistossa vielä turhan kauaa... Harmittavaa!
Ja kyllä, ranskalaiset osaavat :)
Lähetä kommentti