Harrastus herää takaisin eloon!

Juhlin syntymäpäiviä viime viikolla ja sain lahjaksi - puolet itse maksettuna, puolet ihan lahjana - järjestelmä digikameran. Käytin järkkäriä viimeksi filmiaikaan, kun kuvasin isäni vanhalla Canon AL-1:llä. Jossain vaiheessa filmille kuvaamisesta tuli huikean kallista ja sitten se loppui käytännössä kokonaan. Ainakin omalta osaltani, koska en älynnyt silloin vielä pimiöiden päälle. Digijärkkärin myötä kaikki innostus heräsi kuintekin takaisin eloon! Hypin tänäänkin vessasta farkut nilkoissa hakemaan kameraani, jotta voisin kuvata sukkahousuni lavuaarissa. Siis sukkahousut lavuaarissa...

Kuvien tarkkuus häikäisee! Taidan alkaa tallentaa kaikkea eteen tulevaa uudella harrastusvälineelläni. Kamera on Canon EOS 500D 18-55mm objektiivilla. Myyjä arvioi kittien eli useampien objektiivien pakettien kyllä tulevan halvemmiksi, mutta objektiivien laadun olevan suhteessa heikompi. Päätinkin jättää mahdollisen lisälinssin tarpeen tuonnemmaksi, kun oikeasti tietää mitä haluaa kuvata. Lähikuvauksesta kiinnostuneena pääsen tällä normaalilla linssilläkin ihan mukavan liki.

Keittiöstä sitten ne viimeksi kiinntystä odottaneet vetimet. Syvyys ja värit tulee makeesti esiin, vaikka vertailukohtaa digipokkariin ei nyt olekaan. Hyvällä pokkarilla saa myös päteviä kuvia, mutta olen jo viikossa herännyt muistamaan miten järkkärin kuvausasento ja sulkimen ääni tuovat osansa nautinnosta. Kameraa pidetään kiinni kaksin käsin, kuva otetaan etsimen kautta eikä näytön avulla ja kaikkia säätöjä pääsee räpläämään. Odottan vaan, että pääsen enemmän sinuiksi kaikkien mahdollisuuksien kanssa!