Matkan lopputulema

Jätin eilen kokonaan pimentoon muun annin kuin seikkailut ja vaatetukset matkaamme liittyen. Olihan tämä loma minulle myös tahaton tai oikeammin ensiajattelematon vertailu kahden kilpailevan laivayhtiön välillä. Niin ensin kyseessä piti olla vain pidennetty loma...

Olen joskus semiotiikan kurssille tehnyt esseen näiden kahden yhtiöin brändistä ja niiden eroista. Pohdin silloin muunmuassa miten tunnusvärit - punainen ja sininen - ovat toistensa vastakohtia. Toinen on energian ja tulen väri, toinen rauhan ja merne... Viking on mainoksissaankin brändännyt itsensä iloiseksi laivastoksi Siljan alleviivatessa taukoamatta korkealaatuista matkantekoa ja tyylillä matkustamista. Kanta-asiakas ohjelma on Siljalla hyvin hierarkisoiva kolmine tasoineen, Vikingillä kun on yksi kortti jokaiselle. Tarjoukset toki ovat myös huomattavan erilaiset! Viking myy taukoamatta halpoja risteilyjä, joilla se saa laivansa vähintään 1200 matkustajan täyttöasteeseen jokaisena viikonpäivänä Siljan tyytyessä alkuviikosta varsin vajaaseen 500-600 asiakkaan määrään (laivat vetävät maksimissaan noin 2500 matkustajaa). Esseetä varten tehty kysely vahvisti myös mielikuvien eroja. Haastateltujen mukaan Vikingille mennään kaveriporukalla pitämään hauskaa ja Siljalle kyntämään merta sivistyneesti puolison tai perheen kesken. Kuulimpa myös tarinan miten pohjoisemmassa Suomessa järjestetyissä arpajaisissa pääpalkintona oli Vikingin risteily. Palkinnon voittaja sai yhtiön kuultuaan suustaan vain tokaisin "Ai se on vain Viking, no ei sen takia kannata Helsinkiin asti lähteä."

Me aloitimme villillä vaihtoehdolla ja siirryimme sitten rauhaan. Perjantailähdöllä ei Siljallakaan ihan täydestä rauhasta voinut puhua, mutta tyylierot erottuivat silti. Siljalla on minulle sitä oikeaa merellistä tunnelmaa, avaraa tilaa ja maukasta ruokaa. Viking kärsiikin mielestäni hieman laivojen perinteisemmästä suunnittelusta, jossa kahdelle kannelle on sijoitettu kaikki aktiviteetit. Olen ehdoton promenade-ratkaisun fani ja nautin kävelykadun ilmavuudesta ja omalaatuisuudesta. Mahdollisuus kävellä laivan päästä päähän välillä kauppoihin pistäytyen on aivan fantastinen! Orkesterin, hytin ja taxfreen ollessa molemmilla laivoilla yhtä hyvät on eron siis jäätävä suurilta osin korvien väliin. Voisi melkein sanoa molempien onnistuneen imagojen luomisessaan: yhtiöiden kaikki laivat vetävät väkeä, eri kriteereillä vain.

Itse astun mieluiten sini-valkoisen partaan yli, mutta tiedän Tukholman vetävän myös puna-valkoisessa kyydissä. Vielä kun he Siljalla saisivat sen tunnelmallisen tunnarin soimaan useammin ja päällystöesittelyn pyörimään Atlantikseen joka ilta...