Olen suomalainen

Muistan tässä hetken Kari Tapiota, tiistaina kuollutta laulajaa. En aiemmin liioin perustanut hänen musiikistaan, mutta viime vuosina hänen äänensä on alkanut kuulostaa miellyttävän pehmeältä ja kantrihenkiset kappaleensa ihan kuunneltavilta. Viime viikon torstaina, ennen laulajan kuolemaa siis, istuin bussissa ja koin kummallisen ja huvittavan hetken. Lunta satoi ja ulkona alkoi olla pimeää. Bussi puoliksi täynnä, ihmiset väsyneinä ja vakavina tuijottivat ikkunoista kukin suuntaansa. Hiljaista. Kunnes kuskin kuuntelemasta radiosta alkoi kuulua Tapion käännösiskelmä Olen suomalainen. Suupieleni alkoivat nykiä suuta hymyyn. Ei se mikään kansallismaisema ollut, mutta tuttu näky kuitenkin. Siinä istuttiin pimeässä illassa vakavina kukin ajatuksiinsa kääntyneenä. Kappaleen melankolia hiipi melkein paidan alle...