"Liian" isot rinnat

Keskiviikkona oli vuosittaisen rituaalin aika: kävimme äitini kanssa hankkimassa lisäystä alusvaatekaappeihimme. Rintaliivien hankinta oli pitkään minulle arka paikka, sillä olen aina ollut sitä mieltä, että rintani ovat aivan liian isot (nykyisin kokoni G80-H75). Ei ole auttanut, että niitä tuijotellaan muka imartelevasti, päin vastoin! Jo ala-asteella niistä sai kuulla, jolloin vaatetus vaihtuikin nopeasti löysäksi ja poikamaiseksi. Povekkaasta sivuprofiilista on vasta hiljattain tullut luonteva osa ulkonäköäni aikuistumisen ja naisellistumisen myötä. Noh, ei siinä mitään, traumansa kullakin. Aihe vaan nousi tässä mieleen, kun sattumalta juttelin parin kaverin kanssa rintsareista juuri ennen tärkeille ostoksille menoa. Ensimmäinen tuttu intoili puhelimitse kuinka hän oli löytänyt kahdellakympillä kivat ja istuvat liivit ja taivasteli kuinka jonossa edellä olleiden rouvien ostokset maksoivat 300euroa!!! Totesin siihen lakonisesti minulla olevan juuri se "kolmensadan ongelma", halvalla kun ei istuvia löydä... Seuraavana päivänä puhuin toisen frendin kanssa tulevasta traditiosta ja huokailimme yhteen ääneen miten isoja kokoja löytyy usein vain valjun beesseinä...

Onneksi voin täten kumota molemmat kavereideni kanssa jutellut väitteet - hyvät liivit eivät välttämättä maksa satasia ja muhkeillekin tehdään liivejä kaikissa sateenkaaren väreissä! On vain tiedettävä mistä etsiä ja rumat kannattimet syytä jättää kaupaan roikkumaan! Itse ostin keskiviikkona kahdet liivit: kummatkin maksoivat alle 80euroa ja kummatkin olivat muuta väriä kuin beessiä. Toiset ovat stylet mustat, toiset ruskeat trukoosilla langalla kirjailtuna. Kaukana ovat ajat kun luin Sinä&Minästä novellia, jossa tyttö häpeili riisua T-paitaansa kundikaverinsa edessä, kun päälle oli tullut puettua ne kaameimmat maksapasteijan väriset liivit. Vaikka toisaalta, suosimallani ranskalaismerkillä sekin väri on nimeltään cognac. Suhtautumisesta se on kiinni :)