Muistin aamulla, että pohdin vanhenemista jo täyttäessäni kaksikymmentä. Tässä itselleni kirjoittama runo:
Kun CC kaksikymmentä täyttää,
hän jo niin vanhalta näyttää.
Tukka harmaantuu silmissä,
puhe sammaltaa kuin huonolaatuisessa filmissä.
Lääkettä vaivaan ei löydy.
Täytyy vaan kestää,
ja miettiä mistä ei enää hyödy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
hyvä runo, jatka kirjoittamista.
Lähetä kommentti