tiistai 21. syyskuuta 2010

Kun saapuu syksy

Kun saapuu syksy, niin alkaa mietteet selvästi painua hieman syvemmiksi. Kundikaverin äidiltä sain vinkin ajatella loka-marras-joulukuuta yhtenä pakettina ja projektina, josta on vain "suoriuduttava" eikä pitkinä, yksittäisinä kuukausina. Ihan hyvä näkökanta, joka päivä voi projektista ajatella hävinneen siivun ja kokonaissuorituksen pienentyneen. Katsotaan lokakuun alussa tarvitsenko itse kyseistä psyykkausta.


 Varsinainen aiheeni tänään on kuitenkin elämän kokonasvaltainen projektisoiminen ja suorittamisen alleviivaaminen. Juttelimme eilen lenkkikaverin kanssa burn outista. Samaisesta keskustelusta nousi mietteisiini eräs viime aikoina pyörinyt mainos, jossa keskiverto ihmisen tekemiset - nukkuminen, syöminen, työssä käynti, istuminen ja seisominen - on laskettu koko elämän pituudelta. Sanotaan vaikkapa , että ihminen nukkuu 30 vuotta elämästään ja käy töissä toiset 30. Laskentatapa on tuttu aiemmistakin yhteyksistä ja toisaalta on ihan hupaisaa kuulla päivittäiset toimet yhdeksi aikajanaksi käännettyinä. Kauankohan vaikkapa pesemme hampaita?

Kun kyseisestä laskenta tehdään negatiiviseen sävyyn eli aletaan pohtia kuinka kauan nukutkaan elämäsi aikana, herää äkkiä käsitys, että nukkuminen olisi turhaa. Tai töissä käyminen ajan hukkaa. Ja tämä etenkin sen takia, jos luvuilla herätetään mielikuva, että sen takia olisi toimittava ja tehdä jotain uskomatonta. Kun päivittäiset asiat esitetään isoin luvuin, voi niistä syntyä negatiivinen mieleikuva ja nukkuminenkin alkaa tuntua kolmeltakymmeneltä hukkaan heitetyltä vuodelta. Niin kauan sitä vain nukkuu, viettää tiedottomassa tilassa...


Nukkuminen on aliarvostettua nykyisessä kiireisessä yhteiskunnassa, unelle ei tunnu jäävän aikaa, vaikka mitä ihaninta on milestäni vaipua pehmeään sänkyyn odottamaan mielenkiintoisia unia ja tietää heräävänsä seuraavaan päivään virkeänä. Tästä mietelmästä nousi seuraavaksi pintaan kysymys arjen arvostamisesta. Jos jokapäiväinen elämä ei ole tyydyttävää, ei yksi viikon loma tai muu huima kokemus voi sitä huimaksi muuttaa, vaikka hetken piristääkin. Eikä toisaalta tuota 30 vuoden unituomiota voi suorittaa kerralla, saati olla 30 vuotta putkeen töissä. Ymmärrän, että vuosilla on hauska leikkiä, mutta jos ihmisillä on ongelmia arjen jaksamisen kanssa ja masennusluvut vain kohoavat, olisi tärkeää kiinnittää huomiota joka päiväiseen elämään ja mielen laatuun.


Syödä mielekkäästi? Harrastaa mukavasti! Tykätä työstään ja haluta mennä välillä nukkumaankin. Arjen juhlinta on myös mielestäni hyvä keksintö. Sitä tulisi juhlia, mitä eniten on!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

toi hästens sänky on varmaan sitä "sanojen selitystä" en nyt muista sitä oikeata nimeä, sori. sopi just hyvin asiayhteyteen! jes. jokainen kuukausi loka, marras ja joulukuu ovat omia pitkiä projektikuukausia mielestäni, esim, joulukuu vaatii lujasti lahja-ajatuksia!