Kanavan rannalla

Tapasin tänään kaverin kävelyn merkeissä - ei lenkin toki, käytiin eka Subeilla ja sitten lähdettiin tasaamaan oloa kevyellä liikunnalla Herttoniemen ja Tammisalon maisemissa. Kävelimme ensin Herttoniemen kartanon maiden ja upean puutarhan halki ja nautimme keski-eurooppalaisesta puistofiiliksestä. Puut olivat korkeita ja vanhoja, ja yleisilmapiiri siisti ja nautinnollinen juuri huvikävelylle. Vaikka puistossa riittäisi nautittavaa, jatkoimme me matkaa eteenpäin sillä päämäärä oli selvillä ja sinne oli tarkoitus ehtiä ennen kuin pimeä laskeutuisi ja tekisi kännykkäkuvaamisen mahdottomaksi. Käveltiin siis puiston läpi Herttoniemen salmen rantaan ja käännyttiin siitä kävelemään veden viertä koilliseen.

Ihan kiva paikka asua...

Matka jatkui taloja ja tontteja katsellen, vaikka tuohon kanavaan ei tuleva purjeveeneni kyllä mahtuisi. Kaunista kuitenkin, ja rauhallista. Hyvän tovin vettä seurattuamme aloimme saavuttaa varsinaista kohdetta, Tammisalon kanavaa, josta ei taida mahtua läpi kuin kanootilla tai kevyellä busterilla.

Kanavan viertä kävellessä nousi taas mieleen matkailu ja kaikki maailman kiinnostavat kanavat! Saimaa olisi lähellä, mutta houkuttelevimpia olisivat Kaledonian, Suezin, Korintin ja Panaman kanavat. On kiehtovaa lipua ahtaassa väylässä ja katsella molemmilla puolella olevaa pengertä. Kielistä olen mennyt läpikin ja miettinyt kuinka monta miestä sitäkin rakennelmaa on ollut toteuttamassa... Mikä siinäkin kiehtoo, kanavassa? Ainakin se, ettei kanavassa parin rankan meripäivän jälkeen keinuta olenkaan sekä se, että ranta on niin absurdin lähellä!