tiistai 1. kesäkuuta 2010

Duel

Ranskalainen otsikkoni tarkoittaa suomeksi "kertaluontoinen taistelu kahden aseistetun miehen välillä niin, että mukana on todistaja tai todistajia". Perinteinen kaksintaistelu siis. Keksin aiheen vanhempieni rapusta, missä kaksi ovikoristetta taistalee keskenään. Aloitetaan kuvista


Ensimmäisenä rappuun saapui jöötä pitämään vasemman puoleinen vihaista naamaa näyttävä hahmo. En tunne hahmon historiaa tai kulttuuria, jos joku siis tuntee niin valaiskoon minua, muuten jatkan sen ulkonäköön paneutuen. Luultavasti sen tarkoitus on pelottaa pahat henget ja estää näin niiden pääsy sisälle, toimia portin vartijana. Oven takan asuvat naapurit ovat jonkin englantia puhuvn saarivaltakunnan edustajia. Iloisen Mikin-naaman naulasi oveensa tasan vastapuolelle hirviötä isäni muutama viikko sitten, ja niin käynnistyi rappuun sanaton kaksintaistelu.

Annoin duel-sanan määritelmän juuri kaksintaistelun merkityksen purkaakseni, nämä kaksi hahmoa kun eivät käytä aseita eikä rapussa juuri todistajaakaan istu koko aikaa vahtimassa duel-sääntöjen toteutumista. Figuurit mittelevätkin ilmeillään, täysin päinvastaisilla tunteen osoituksillaan, ja ehkä juuri tästä johtuen on myös todettava kaksintaistelun tapahtuvan vain todistajan läsnäollessa eli silloin kun rapussa kulkee joku. Ilman todistajaa oikea asemittely voidaan tulkita murhaksi, tässä tapauksessa ilman inhimilistä katsetta vain hahmot ovat vain ovikoristeita. Heti, kun ihminen astuu paikalle alkaa niiden välillä kiivas sanan vaihto, jonka ihminen itse tilanteeseen kehittää. No se oli semiotiikkaa jo, mutta toivoisin kyllä itsekin saavani oveeni jotain iloista joka keskustelisi vastakkaisen naapurini koristeen kanssa. Nääpurini vieläpä, kuten vanhempienikin on hiljiasta tyyppiä ja tällaisella eleellä voi olla varma, että edes jotenkin tavoittaa naapurinsa. Jokin hänessä on liikahdettava, kun hän katsoo omaa hahmoaan isäni asettaman hahmon kautta, peilaa sen tarkoitusta Mikin kaikkivoipaiseen iloon.

Korostan, ettei idea ollut saattaa naapurien välille kaksintaistelua vaan tarkastella miten yhtä termiä voi venyttää ja miten ovikoristeitakin voi saada vitsin välittäviä. Näiden kahden mitellessä rapussa vallitsee myös rauha, nauru kumoaa irvistyksen, ilo ärtymyksen.

Välillä tätä kirjoittaessa on kyllä olo kuin Pomppasella koneen ääressä. Lpouttomat ovat mahdollisuuteni! Katsotaan mihin tuo koneeni tabula rasa - tyhjä taulu - blogin vielä vie...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

HIENO JUTTU SEMIOTIIKAN OPPOITUNTI! VUOLAA ...ERITTÄIN OMAPERÄINEN LÄHESTYMISKULMA MUSTIIN PLASTIIKKIFIGUREIHIN. KOHTA ODOTAN NOVELLIA JOSTAIN AIHEESTA TAI JOPA KIRJAA!!JESS

Anonyymi kirjoitti...

Teilläkin siis asuu Pomppanen,tekee tietsikastakin jotenkin sympaattisen.

Terkkuja Pomppalandiasta!

Riitta, Pomppa ja Niitti

KK kirjoitti...

Hiiii, joo meidän Pomppanen on teidän Pomppasen miniatyyri. Esikuva asuu teillä :D Tämä on vaan kovasti rauhallinen, vaikka yhtä iloinen!