Viikko kesäleskenä

Jenkeissä tätä harrastivat miehet kuten Marilynin elokuvasta voi muistaa. Tänä kesänä sitä harrastan minä, ja muistan miten arki sujuukaan itsenäisesti eläessä. Eilen jo mietin miten tämän iltapäivän saisin kulumaan tulematta töiden jälkeen suoraan kotiin istumaan. Sitten muistin oman mansikkapaikkani, Munkan uimarannan! Pakkasin aamulla kassiin lipsukkaat ja lukemista, ja kävellessäni rantaa kohti poikkesin Munkan ostarilla ostamassa eväitä.

Näin ihanaa hiekkarantaa ei voita mikään! Ja sporamatkan päässä kaupungista... Tästä sporareitistä blogini nimikin alunperin tulee.

Lukemisena tottakai ranskalainen lehti!

Tässä vielä kesätyyliäni, josta väriä ei puutu. Havaianasit on kyllä kätevät varakengät, mutta pitkää matkaa niillä ei voi kävellä sen huomasin tänään... Toinen varvasväli on tulessa! Nuo oranssit loafferit onneksi ovat pehmoiset kuin pumpuli.

Taiteilua ja Nainen osa II

Lauantai-ilta, hieman viiniä ja yksinäinen olo, siitä syntyy tauluja!

Aina välillä minulla on tarve taiteilla eli maalata öljyväreillä. En ole vielä kertaakaan saanut onnistumaan esittävää taulua vaan joka kerta kaivan aiheeni mielen syövereistä tai käännän totutun ylös alaisin (esim. sininen elohopealämpömittari). Yleensä vuodessa valmistuu tasan yksi teos, ja pari muuta odottaa lattialla työstöään. Tänä vuonna, ja jo tähän aikaan, on kuitenkin valmiina kaksi taulua. Tänään olisi ehkä hetki ripustaa ne.

 "minäkuva ‘rakastunut’"

"koti-ikävä"
(Olen viettänyt vuoden vaihto-oppilaana Belgiassa, jos se auttaa taulun hahmottamisessa.)

Taiteeseen liittyen ja tähän aiheeseen erityisesti on pakko siteerata kirjaa "Nainen - ajatelmia":

Nainen ei tee - hänelle tehdään, hänelle tapahtuu. J. Siljo

tai 

Nainen on ihmeellinen. Hänen taidevaistonsa saattavat läpi elämän uinua tietymättömissä. Mutta jos hänet odottamatta siirretään elämän valosta surujen pimentoon, voi hänelle käydä kuten eräille laululinnuille, joille pimeys opettaa ihania säveliä, hän herää - taiteilijana. M. Osma

Kuten minä joskus lauantaisin...

Retro elää

Ensin tuli 50-luku, sitten palasi 70-luku ja nykyään on kaupoissa kasari tyyliä ja vaatekaapeissa vaikka minkälaisia yhdistelmiä! Tänään tämä tyylien kierrätys kuitenkin näyttäytyi aivan uudessa valossa, kun tsekkasin Helsingin Monkin ja Weekdayn vaatekaupat. Kiinnitin vaatteiden lisäksi erityistä huomiota pehmoiseen avaimenperään, joka oli tehty aivan liian tutulla tavalla. Kaikki, aivan kaikki te yli 25-30 vuotiaat lukija muistatte kuinka lapsena väsättiin langoista pörheitä palloja kiertämällä lankaa kahden paperista leikatun paperin ympärille, joissa oli reikä keskellä. kuva täällä Kaverini naureskeli, että se luo varmasti turvan tunteen, kun kanniskelee jotain lapsuudesta tuttua mukanaan ja silloin minulla välähti! Kaupassa olleille alle kaksikymppisille tämä lankapallo ei sano mitään, he ostavat avaimenperässä vain hauskan esineen, jonka juuret ovat jostain menneellä ajalla. Eivät he ole niitä lapsina väsänneet niinkuin me 80-luvulta kasvaneet ja kyseisen lankanäpertelyn kulta-aikana eläneet...

Aloin samalla meittiä, miten äitini kaapista löytämäni vaatteet ovat minulle ehkä tuulahduksia hänen nuoruudestaan, mutta ennen kaikkea jänniä vaatekappaleita, joita ei muualta saa. Hänelle ne sen sijaan merkitsevät omaa nuoruutta ja elettyä elämää. Muistoja, kuten pallot minulle. Vinkeää. Ja tämä vanhan lämmittäminen kun on nykyään NIIN suosittua. Todella monet tavarat pohjautuvat vanhoihin tyyleihin, kuviohin ja vaikutteisiin. Itsekin ostin juuri astiakaappiini täytettä Iittalan Priavera-sarjaan, joka on alunperin Maija Isolan Marimekolle suunnittelema kuosi vuodelta 1974.

uusia ovat nämä siniset

serviisi on jo sopivan tee-hetken kokoinen

Nainen

Poimin mummoni jäämistöstä kirjan, joka minua on sittemmin kiehtonut hyvin paljon.  Se on joululahja Inkeriltä vuodelta 1943. Inkeriä en tiedä, mutta kirjan aiheenpa todella, se on nainen. Kirjan nimi "Nainen - ajatelmia". Se on Lempi Ahlan kokoelma ajatelmista, joita on maailman kirjallisuudessa naisesta esitetty. Sitä selatessa on naurun pyrskähdyksien lomassa saanut tutustua moninaisiin ajatusmaailmoihin...

Naisten luonteenlaatu on läheistä sukua taiteelle. Goethe

Naiset ovat suloinen salaisuus, salattu, ei suljettu. Novalis

Hyvä nainen on miehen ja enkelin välimuoto, paha nainen miehen ja paholaisen. Wilh. v. Kotzebue

Sillä sen minä uskon, että nainen on mahtavin olento maailmassa, ja hänen vallassaan on taivuttaa mies sellaiseksi miksi Jumala hänet tahtoo. Ibsen

vai miten olisi

Nainen on pienempi mies. A. Tennyson

Äidin vaatekaapilla

Äidin vaatekaappia tutkiessa löytyy aina välillä helmiä menneiltä vuosikymmeniltä. Kuvassa niistä viimeisin, huivi suoraan 60-luvun alusta..

Sairaslomalla

Nyt kaikki vastaamaan kyselyyn! Eka palkka tulee viikon päästä ja neuvo tarvitaan siihen mennessä! Edellisestä ranskis vs boston-kyselyssä ranskanbulldogi vei voiton 1-7. Hii, se on kyllä meidänkin lopullinen rotuvalinta. Nyt kun sekin on selvää, alkaa ostoajankohdan suunnittelu. Joka päivä koira puheessamme jo on eli tuntuu, että oltais se jo hankittu. Onpahan hieman selvempää mihin ollaan ryhtymässä. Seuraava ranskiskävely on keskiviikkona 30.6. kello 18.30 Malminkartanonmäellä. Nähdäänkö siellä? ;)

Ajankohtaisempaa tältä päivältä on sairasloma, jota juuri vietän. Sain sunnuntaina kurkkuuni valkoisia täpliä ja pientä kipua. Lepäsin maanantain, mutta koska olo ei iltaan mennessä parantunut päätin mennä terveydenhoitajan pakeille. Tänä aamuna olinkin jo passitettuna lääkäriin... "Jos nostamme leukaa ylös", "Jos avaamme suun oikein auki ja sanomme aaaaa", "Jos painamme tästä, sattuuko?" olivat lääkärin repliikkejä. Ihku vanhempi herra lääkäri, joka näin puhuen ainakin ratkaisi ongelman sinuttelun ja teitittelyn välillä. Jotain hauskuutta aamuun, vaikkei diagnoosista tarkka taudinkuva selvinnytkään. Ei ollut pusutautia eikä angiinaa, bakteeritulehdukseen sitten sain antibiootit. Karenssissa olen perjantaiaamuun, sopivasti juhannuksen viettoon siis loppuu lääkitys. Toivottavasti on silloin kurkku täplätön, jänniä tauteja kun nykyään jengillä riittää...

Ja Ruotsissa he saivat toisensa...

Kaikkina kolmena päivänä HBL huomioi häätapahtuman, ja Ruotsi saa olla onnellinen. Heillä on kuninkaallisia, maailman parhaita pr-ihmisiä! Me järjestimme prinssini kanssa kuninkaallisen vastaanoton seurataksemme tapahtumaa televisiosta vieraanamme kaksi hyvää ystävää. Kanavavalintamme oli muuten ykkönen. Kolmoselta lähetyksen nimi oli "Prinsessahäät" ja selostus sen mukaista. Muunmuassa kun soutupursi lähti kaijasta kohti kierrostaan Kastelholmenin ympäri, selostajat muistelivat miten Preussin prinssi oli aikanaan julistettu hulluksi. "Kruununprinsessa Victorian häät" ykköseltä olivat sen sijaan miellyttävää katseltavaa. Ohessa kuva kuninkaallisista tarjoamisista, etenkin prinsessakakusta! Ja juomana shampanjaa suoraan Ranskasta.

Tämän verran häätilpehööriä olen saanut haalittua:

Seuraava jännitysmomentti on kuulla häämatkan kohde... Onko se ekomatkailua vai oikea auringonpalvontaloma, kohteena ehkä Brasilia tai se vedonlyönnissäkin menestynyt Kiina?

Häävalmisteluista

Huominen on huomenna, ja huomenna on Ruotsissa häät! Tukholman webbikamerasta löytyi kuvaa, miten pääkaupunkia suojaa liuta sotalaivoja, laivaston purjealukset HMS Gladan ja HMS Falken sekä sukellusveneitä! Erikoista katsottavaa. Ohessa screenshot aiheesta, ja täällä kolmen kameran suoraa kuvaa satamasta, Slussenista ja taustalla myös vanhasta kaupungista. Suosittelen katsomaan :)

Vaihdan farkut verkkareihin!

Pian se sitten tulikin, perjantaifiilis. Viikko sitten olin menossa töihin viikonloppunakin, mutta tänään on myönnettävä viikonlopun tulevan ihan oikeaan saumaan. Palkitseva työviikko on takana ja rentoutua voi nyt autuaana. Koulutus on tuottanut tulosta ja maanantaina aloitan jo itsenäisen työskentelyn. Jee!

Toimistotyössä kun olen, työaika on liukuva. Hesarissa kirjoitettiin muutama viikko sitten miten liukuva työaika on tulevisuutta. Silloin työntekijällä on mahdollisuus joustoihin henkilökohtaisten syiden takia samoin kuin töihin tulon voi sovittaa vaikka omaan nukkumarytmiin. Tiukkoihin työaikoihin tottuneelle tämä on kuitenkin ollut huvittavan vaikeaa. Liukumassa kun tulee nopeasti ahneeksi! Tekisi mieli mennä joka päivä töihin hieman ennen kahdeksaa ja istua paikallaan juuri neljään, tällä tyylillä plussaa tulisi päivittäin parikymmentä minuuttia. Ihan hyvä, kyllä. Ahneus vaan näkyy myös siinä, että plussia tekee mieli säästää ja kerätä ei suinkaan käyttää ja nauttia niistä. Täysin naurettavaa... Pitää kehittää joku tekniikka tähän, pitäähän niistä plussista nauttiakin vaikka sitten lähtemällä perjantaisin aiemmin. Pukeutumisprobleeman ratkaisin lakerikenkien hyväksi.

Hyvästä työstä olen ajatellut palkita itseni jotenkin. Ihan ekalla palkalla ostin aikanaan kellon, joka on edelleen ahkerassa käytössä. Nyt ostoslistalleni on hiipinyt kaksi investoinnin kohdetta: 

Mitä pidätte?

kuvat:
laukku
kengät

Keskiviikon chillailua

 (c) Mikko

Taas huomaan viikon kuluneen jo puoleen ja aiheet blogiin tuntuvat kadonneen. Töissä on ollut tiivistä koulutusta, jonka takia into kaikkeen tietokonehommailuun on illalla ollut kadoksissa. Tänään nämä kuvat olkoonkin postauksen pääasia. Istun tässä koneella ja syön Yosan mustikka-banaani-kaura"jogurttia" kudottu villakissan harteillani. Keskiviikon chillailua... Huomenna sit sauna. Niin ja onhan tässä pientä jännitystä ilmassa lauantaisten kuninkaallisten häiden johdosta! Suunnitelmissamme on pitää pienimuotoinen kuninkaallinen vastaanotto luonani kahvin ja prinsessakakun kera, nämä häät on nähtävä suorana.

(c) Mikko

Päivän tyylistä ei ole kuin sellainen pohdinta, kuinka siististi toimistoon olisi pukeuduttava? Ensimmäisenä päivänä pidin hametta, paitapuseroa ja kiiltonahka loaffereita. Viikon kuluessa hame vaihtui farkkuihin ja tällä viikolla kengät ovat jo olleet tennarit... Asiakkaita kun ei ole, liika laittautuminen pynttäytyminen tuntuu turhalta. Yleissiisti toki tulee olla, siitä en tingi, mutta missä menee raja? Farkut ja tennarit, meneekö läpi konservatiivisessa työympäristössä..?

Sunnuntaina kokataan!

Tänään oli pitkästä aikaa hetki ja tarve keksiä itselle ruokaa. Tällaisina päivinä tuppaan tyhjentämään kaappeja ja tekemään sävellyksiä pyttipannu-tyyliin. Lempisävellykseni on ystävältäni oppimani wok. Sitä kun olin hetken tehnyt "täydellisistä" aineksista oivalsin, ettei vihannesten aina tarvitse olla wokkiin tarkoitettuja tai pussien edes täysiä. Tämä meinasi tänään, että ruokaani kaadoin pussin loput kolmesta eri pakasteihannespussista, tölkin kookoskermaa, hunajamarinoituja kanasuikaleita ja riisinuudeleita. Tärkeintä helpon tuloksen aikaansaamiseksi on kypsentää ensin kanat, lisätä vihannekset ja hieman vettä ja sitten hauduttaa hetken. Sen jälkeen heitetään mukaan nuudelit ja kookoskerma, ja annetaan kokonaisuuden kiehua kokoon kaikkien aineksien menettäessä viimeisetkin raakuuden merkit. Teen yleensä annoksen kahdelle päivälle, ja aineksia annostelen tätä silmällä pitäen. Jälkiruoaksi vaahtobanaaneja!

Lauantaita

Suloinen lauantai ja pioneja. Kyllä se viikonlopputunnelma ja viikonlopusta nauttiminen tulivat sittenkin. Lauantai on kiva päivä! En viettänyt sitä Helsinki päivässä hurraten vaan otin selvää piilotetusta nähtävyydestä, maailman suurimmasta purjealuksesta, venäläisestä Sedovista. Se saapui eilen illalla Jätkään ja tarkistettuani aamulla AIS:ista laivan tarkan sijainnin suuntasin sitä katsomaan ja kuvaamaan Jääherneen luo (AIS eli Automatic Identification System on järjestelmä, jolla voidaan tunnistaa laivoja ja määrittää niden sijaintia. Wikipediassa enemmän aiheesta kiinnostuneille). Harmillisesti Hernesaaren ja Eteläsataman kaijassa oli kuitenkin kolme suurta risteilijää turisteineen, joten kelpo kuva jäi saamatta. Oli siis tyydyttävä kaukaiseen ihailuun ja tuulta vasten kamppailuun. Farkutkin kastuivat pärskeiden lyödessä tielle. Ja tuultahan tänään riitti, Harmajalla puhalsi parhaimmillaan 17m/s!

Ilta korjasi tilanteen ja risteilijöiden jatkettua matkaa uusiin satamiin hiivin nappaamaan pari kuvaa kuuluisasta paatista.

Pahoittelut puhelimen kameran suttuisesta kuvanlaadusta :/

Ensimmäinen työviikko paketissa

Nyt se on ohi, nyt on perjantai. Olen ollut ensimmäisen viikkoni toimistossa töissä. Kesäduuneja on kertynyt viheralalta ja kiireapulaisuuksia Hullareilta, mutta tämä on ensimmäinen valmistumisen jälkeinen työpaikka. Ja tänä perjantaina fiilis on outo... Ei ensinäkään tunnu, että olisi ollut töissä. Ei ole hillitöntä fyysistä väsymystä eikä varsinaista tunnettakaan töissä olosta. Viikon ohjelma on tietysti ollut koulutusta eli ehkä tuntuma onkin kuin koulun penkillä. Minulle on annettu joka päivä uusi pino luettavaa (mm. lakeja, asetuksia ja tietokoneohjelmien käyttöohjeita) ja ensi viikon perjanaina olisi tarkoitus aloittaa itsenäinen työskentely. Itsenäinen työnteko. Itsenäinen! Katsotaan sitä sitten. Ja voitte kuvitella, että koulufiilis siitä vain kohoaa ja kohoaa perjantain lähestyessä. Luen ja opiskelen perjantain "tenttiä" varten... Silloin pitäisi näyttää pystyvänsä itsenäiseen työntekoon. Kerran opiskelija, aina opiskelija?

Olen myös muutamaan otteeseen pohtinut, että osoittaako tämä nyt minun olevan aikuinen? Työskentely 5 arkipäivää viikossa noin kahdeksasta neljään. Omaan asuntoon muutto osoitti aikanaan itsenäisyyttä. Aikuinen fiilis tuli kai silloin kun viime sunnuntaina hogasin opiskeluaikojen oikeasti jääneen taakse, ja maanantaina, kun tajusin etten haluakaan niiden enää palaavan! Työnteko on kivaa, ja ihan itsessään. Palkan lisäksi se palkitsee myös epäsuorasti tunteella, että olen tarvittu. Opiskelu saattoi usein tuntua puuhastelulta tai harrastukselta, siinä ei ollut aina selkeämpää tähtäintä kuin tentin läpäisy tai päivän kuluttaminen mielenkiinoitsesti. Joskus satunnaisesti saattoi miettiä lopussa häämöttävää tutkintotodistusta. Töissä joku todella tarvitsee panokseni, maksaa minulle siitä ja vieläpä toivoo, että saavun töihin ajoissa ja viivyn, melkeinpä viihdyn sen 7 tuntia ja 45 minuuttia. Se on hyvä fiilis.


Sitten vielä tästä fiiliksestä, tästä ei-perjantai olosta. Tekisi melkein mieli mennä huomenna koneen ääreen ja tankata lisää oppia, kerrata hulluna asioita, hakata konetta, vaikka kuten jo totesin, jos ei kaksi päivää riitä niin ei viikkokaan tee mestaria missään työssä. Ja niin, odotetanpa vaan hetkeä, kun viikonloppu todella tuntuu odotetulta, ihanalta ja aivan liian lyhyeltä... Sinä perjaintaina kirjoitan perjantain autuaasta tunnelmasta ja viikonlopun suloisuudesta! Yksi perjantaihin sopiva juttu  tuli kuitenkin tänään tehtyä, nimittäin käytyä elokuvissa katsomassa Sinkkuelämää 2. Monet ovat sitä hieman mollanneet, vaisuksikin ehkä kutsuneet. Minä sanoisin, ettei sitä tule mennä katsomaan suurin odotuksin vaan avoimin mielin. Puvustus, lavastus ja juoni ovat juuri mitä odottaa saa, upeaa! Mutta siinä on yksi syvempikin kerros. Naisten ja heidän puolisoidensa väliset suhteet antavat paljon kunhan vaan on valmis ottamaan. Kaiken glamourin alta löytyivät meidänkin pohdintamme ja lähdimme teatterista nauraen ja elokuvan sanomaa hellien...

Bristoliin, parvi, toinen rivi, ja keskeltä kiitos.

Kieliä - språk - des langues

Samoin voisi tehdä listan intohimo - väline - välttämättömyys. Nämä sanat kuvaavat kieliä ja suhdettani kieliin. Intohimosta ja halusta huolimatta tästä pääomasta, kielten osaamisesta on välillä vain niin tuskallista pitää kiinni. Puhe pätkii ja kielioppia saa pohtia tosissaan, vaikka kielen opiskelusta olisi vain muutamia vuosia... Onneksi opittu palaa nopeasti ja osaamisensa saa pienillä ponnistuksilla takaisin käyttöön. Olenkin yrittänyt nostaa volyymia, kun TV5:n mies lukee minulle Ranskan kuulumisia ja painaa korvan radioon, jos satun kääntämään viisarin Yle Mondon kohdalle. Lukeminen on myös oiva harrastus, varsinkin jos päivittäisiä asioita katselee vieraskielisten sanojen läpi ja haastaa itseään ymmärtämään.

Eilen lenkkikaverini yllätti minut kaikkien kielen harrastajien ihanne tuliaisella, aikakauslehdellä!Toki näitä on Stockan lehtiosasto väärällään ja jopa Prismassa myydään montaa eri kielistä Vogueta ja mielestäni juuri tätäkin ranskan kielistä lehtä. Yllätyin asiasta seisahtaessani viime torstaina lehtihyllyn eteen. Ja lehdet ilmeisimmin menevät kaupaksi, ihmiset harjoittavat kieliään.

HBL puolestaan tuo kesän viikonloppuaamuihin sopivan jännitysmomentin, kun saa kaikessa rauhassa tavata uutisia ruotsiksi. Olen huomannut, että viikonlopun numeroissa on erikoisempia ja kiinnostavampia uutisia kuin Hesarissa, joten kinnostuskin on varma. Viime sunnuntaina HBL muunmuassa kertoi Forumin laajennuksesta, minkä uutisen Hesari maanantaina kertoi olleen Husiksessa ja käänsi sen suomeksi.

Siis ei pakolle vaan jaa hauskalle hyödyllisyydelle!

Työt alkoi!

Täällä taas! En ole pariin päivään ehtinyt kirjoittaa koska sunnuntain hermoilin uuden työn alkamista ja nämä pari päivää olen hermoillut itse työpaikalla. Tai ei sitä hermoiluksi voi sanoa, mielumminkin olen koittanut imeä itseeni saamani opin. Nytkin on keltainen kansio odottamassa selailua... Illalla sit. Vaikka turhaa tässä vielä ottaa paineita, kaksi päivää on mennyt ja koulutuksen olisi tarkoitus kestää kaksi viikkoa! Tässä rauhoittava kuva Kielin kanavan suulta Pohjanmeren puolelta, mukavaa iltaa.

Elokuvissa Ihmemaassa

Suhteellisen viileän, vaikkakin aurinkoisen iltapäivän vietin onnellisena leffassa. Liisa ihmemaassa elokuvan ensi-ilta taisi olla jo aikaa sitten, mutta tänään oli minun odotettu ensi-iltani! Eikä leffa-arvosteluksi riitä "hyvä" tai "kiva" vaan haistelin mielummin paluumatkalla bussissa jonkun Miss Dior Cherie-tuoksua ja huomasin, että se muistuttaa kovin leffan fiilistä. Karkkina elämys olisi kuin iso pyöreä tikkari! Ei kuitenkaan puna-valkoinen, koska se maistuu piparmintulle. Ennemminkin monivärinen ja sekahedelmien makuinen tutti frutti. Taikka vihreä hattara! Tunnusväriä olisi myös mahdoton määrittää, sillä siihen tehtävään sopivat kaikki tunnetut ja vielä tuntemattomatkin sävyt! Loppuun omaa ihmemaa pukeutumistani.

Hiustyyliä

Tänään on niin sanottu "normaalin tukan päivä" eli vetäisen hiukset ponnarille kuten erittäin monena päivänä viikosta. Jos innostun, saatan tehdä itselleni saparot tai ehkä saparoista käännetyt nykeröt pään sivuille, ne piristävät aina ja nuorentavat yleisilmettä. Eilen tämä "normaalin tukan päivä" sai hetkeksi väistyä, kun keksin kokeilla jo niin monilla muilla näkemääni hiustyyliä, ranskalaista lettiä. En toki vetäissyt tukkaa kokonaan letille kuten vuonna 1995 vaan kietaisin jakauksen viereen kapean palmikon.

Yleensä käytän pinniä jakamaan hiusosiot ennen ponnaria, niin saa jo kummasti ilmettä hiuksiin, mutta kolmen vuoden pinnin käyttökin alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää! Tätä tyyliä sen sijaan voi vaihdellakin, kuten olen monen päästä kadulla bongannut. Letin voi laittaa kehystämään kasvoja, sen voi vetää niskaan ja kiinnittää ponnarin sinne... Jotkut osaavat myös kiertää tukkaansa jotenkin jännästi juuri kasvoja kehystämään niin, että lopppu tulos on kuin suomi filmistä: raikas ja nuorekas. Se pitää kokeilla seuraavaksi! Tai ehkä kiharoita...

Shampoosta on hiusten yhteydessä pakko saoa myös pari sanaa. Itse pesin kauan kaupan shampoilla, kunnes keksin hemmotella itseäni kerrankin kampaamon jutuilla. Haksahdin Tigin jättipulloihin lähinnä niiden huumaavan tuoksun ja sopivan valtavien pumppupakkausten takia, eikä ole tarvinnut katua. Ylen sivuilla julkaistiin saksalainen tutkimus, jossa Lidlin shampoo oli lyönyt laudalta kaleimmatkin kampaamo kamat. Toisin sanoen Lidlin ja kalliiden merkkien välillä ei ollut eroa kuin hinta, aine pullossa oli yhtä hyvää tai jopa tismalleen samaa! Ja Lidl luonnollisesti voitti halvalla hinnallaan. Minä on todettava, että Tigissä hiukseni pesee osittain myös brändi ja shampoiden nimien nostattama hymy. Ja ne tuoksut! Sellaisia ei muilta merkeiltä saa... Tärkeintä onkin mielestäni tehdä tietoisia ratkaisuja, ja maksaa siitä mitä halvempi oikeasti ei tarjoa, vaikka sitten hemmottelevien meilikuvien muodossa...

Päiväkävely Porvoossa

Porvoossa on yksityiskohdat paikallaan ja se onkin mitä mainioin päivävierailun kohde, etenkin kun ilma suosii ja vanhan kaupungin aistikkuutta ehtii jäädä haistelemaan. Minun kävelyasusteisiini kuului muunmuassa univormuni farkut+t-paita, ja näiden lisäksi pashmina tuulen takia ja rakas Majakka-kassini. Ihanasta Sisustus Liinasta tein löydön perusvalikoimaani vahvistamaan, siellä oli nimittäin naisten Lexington pikeet hurjassa tarjouksessa! Tässä minun värivalintani, herkullinen mansikka.

Päiväkävely Kaivarissa

Hyppäsin mielen virkistykseksi 14B bussiin ja ajelin päättärille asti, mistä alkoi aurinkoinen kävely pitkin Helsingin edustavinta rantaa. Hernesaaressa veneitä laskettiin vesille ja rannalle olivat jääneet vain tukien metalliset rungot.

Merinäkymä ylimmästä kerroksesta olisi tervetullut, mutta toisaalta vanhan talon viehätys puree...




Veneistäkin olisi kiva valita omansa!

Tarkastelin myös äitien päivänä pystytettyä Pekka Jylhän veistosta, nimeltään "Odottava äiti". Se sijaitsee kalliolla Neitsytpolun ja Puistokadun kulmauksessa.

Merta pysähdyin ihailemaan useaan kertaan, tässä paras otos.

Matka jatkui Ursulan ohi, 

mistä löytyivät hurmaavat parvekkeet ja tyylikäs talonnumero.