Tänään kiiruhdimme Malminkartanon mäelle ranskanbulldogien kokoontumisajoihin. Ihanuuksia oli mäen juurella noin 30 tuhisten ja röhisten tekemässä tuttavuutta toistensa kanssa. Siliteltävääkin riitti, sillä heti kyykistyttyään sai käden ulottuville pienen höyryveturin rapsuteltavaksi. Ah! Taidetaan taas vaihteeks kallistua ranskiksen puoleen, ne ovat luonteeltaan niin läpikotaisen ystävällisiä, touhukkaita ja uteliaita, eivätkä kuulemma vaadi liikunnallisesti yliaktiivista omistajaa. Värityksistä kiehtoo eniten valkoinen, jossa on mustia laikkuja. Kermanväriset yksilöt oli kans aivan ihania samoin kuin tiikeriraidalliset. Hauska yllätys oli myös nähdä lukio aikainen kaveri ihailemassa samoja koiria, en ole häntäkään nähnyt sitten viimeisten kevätjuhlien.
Jotta ei olisi viety kenenkään koiraa tai sovittu pennun luovutusta heti viikonlopulle, päätimmä olla seuraamatta joukkoa kävelylle ja nousta sen sijaan mäen laelle. Askeleita tuli taas 13 008, tässä normaalia päivää odotellessa... Ellei suhdanne ole sitten nousujohteinen ja huomenna mittari näyttää yli 14 000! Kääk!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti